En nyt tiedä kuuluuko tämä tänne vai muualle ja saanko muutenkin vaan vihat niskaani. Mutta kun tämä ajatus nyt mielessä pyörii, niin haluan sen tänne myös jakaa. Eilen kun lapsi halusi jäädä kiittämään pelaajia kaudesta itkuisin vilkutuksin, kuului ympärillä kovat "petturit!!"-huudot ja kasa kirosanoja ja pelaajien haukkumista. Ymmärrän pettymyksen ja tunnekuohun.
Kannattajillahan on hyvin vahvasti sellainen ajatus, että pelaajat ovat meillä töissä. Mielestäni tätä ajatusta tulisi muuttaa ja myös kannattajatoiminnassa se huomioida.
Pelaajathan ovat töissä organisaatiolla, joka heille maksaa palkkaa. Epäsuorasti palkan maksaa toki kannattajat ostamalla lippuja ja kausikortteja ja kannatustuotteita. Jos ei olisi kannattajia, ei olisi palkkaa. Mutta tämän tason pelaajilla sen palkan maksaisi sitten joku toinen joukkue, joku toinen seura. Suomessa tai ulkomailla.
Haluan lähteä siitä lähtökohdasta, että pelaajat tekevät tätä unelmatyötään rakkaudesta lajiin ja palkkakuittinsa eteen jättävät kaikkensa kentälle. Toki on yksittäistä perseilyä (esim. epäurheilijamainen elämä kauden aikana, kesällä löysäily reeneistä yms.), mutta suurimmaksi osin pelaajat kuitenkin tekevät palkkakuittinsa eteen parhaan suorituksen, jonka itsestään saavat 65-85 pelin kaudessa.
Me kannattajat emme ole pelaajien palkanmaksajia, vaikka tämä epäsuora yhteys onkin asiassa. Suoremmin me olemme palkanmaksajia organisaatiolle ja sen sisällä toimijoille. Kokisin siis hedelmällisemmäksi haastaa ryhmänä organisaatiota ja sen työntekijöitä vastaamaan. Pelaajia haastatellaan ja heiltä kysellään "miksi näin?".
Mutta haluaisin nähdä näitä haastoja enemmän Tinkelle, Koskelalle, Jalolle, Pennaselle. Pennasen kesäloma alkoi nyt kuukautta aiemmin kuin pitäisi. Siinä on hyvä kuukausi aikaa vastata, pohtia omaa toimintaa, pahoitella epäkohtia faneilta yms.
Myös johdolta olisi aika tulla alas ja vastata miksi näin kävi, tai edes sen, että tutkivat asiaa ja ovat läpinäkyviä kannattajia kohtaan.
En koe, että Suomi, Iksa, Masin, Friman, Malek, Pelli yms. ansaitsevat petturi-huutoja. En koe, että kaaduttiin yksilötaitoon tai -virheisiin. Koen, että kaaduttiin joukkueen henkiseen tilaan, valmennukseen ja johtoon. Koen, että esim. Palve saa nyt suhteettomasti paskaa niskaan. Joukkueen sisällä tiedettiin Palveen perhetilanne jo syksystä asti. Radikaaleilla ratkaisuilla olisi voitu saada erilainen lopputulos. Aikaa reagoida Palveen inhimillisesti odotettavaan tilanteeseen oli kuukausia. Clendeningin ja Nikun sijaan olisiko pitänyt satsata kaikki O'Learyn lisäksi toiseen sentteriin? Mennä Lesillä ja Pellillä. Slumppien aikana audit joukkueen henkisestä tilasta, pelaajien näkemyksistä yms. Mikään ei muuttunut kauden aikana, aaltoilua tuli ja nyt se aalto iski pahimpaan paikkaan.
Pelaajien osaaminen ei muuttunut radikaalisti kauden aikana. Saatiin mitä haluttiin, mutta joukkueen rakennuksen, valmennuksen ja pelitavan osalta oltiin purjeessa.
Kyllä minä Palveen sijaan myllyttäisin Merikiveä.
Puhtain paperein selviää Karhu ja Malhoset minun silmääni. Kaikkien muiden kohdalla koen pettymystä. Ne petturit ovat omaan silmääni siellä muualla.
Tämähän on siis jossittelua täysin näin jälkiviisaana, mutta haluaisin kuulla joukkueen sisältä ajatuksia, joissa vastuu ei ole pelaajilla, vaan yleisemmin. Silloinkin kun yksittäinen pelaaja pelaa huonosti (esim. Clendening playoffeissa) vastuu on mielestäni valmennuksella. Peluuttamiseen oli vaihtoehtoja. Siellä istui koko pleijarit poppareilla vallan pätevä puolustaja. Tähän meillä kannattajina on mielestäni oikeus.
Kukaan meistä ei loista joka päivä työssään. Sitä emme voi odottaa pelaajiltakaan. Joukkuelajissa yksilölle ei voi asettaa määräänsä enempää vaatimuksia ja painetta.
Me kannattajat voisimme kollektiivisesti miettiä asiaa niin, että kesken kauden lentelevät irvailevat "lempinimet" ja muut jäisi vähemmälle. Tämä on joukkuelaji ja kunnioituksesta lajia kohtaan ykkösenä pitäisi olla joukkue. Sitä meillä ei tänä vuonna ollut, ei ollut joukkuehenkeä, ei joukkueena tekemistä.
Jos me kannattajatkin paineistamme yksittäisiä pelaajia kantamaan koko joukkuetta ja huudamme päälle petturia, haluaako tänne kukaan enää tulla pelaamaan? Helpompi lähteä Keski-Eurooppaan, missä on vähemmän tuttu ja vähemmän valokeilassa, ikävissäkin asioissa. Palkkakuitti se sielläkin on tarjolla.
Onnistumisten hetkillä joukkue ensin. Epäonnistumisten hetkillä joukkue ensin. Ja vastuuta kantamaan ne miehet, jotka nostaa palkkaa laittamatta itseään fyysisesti joka ikinen kerta likoon. Alkaen päävalmentajasta ja valmennustiimistä.