Kaikkien kannattaisi varmaan nyt rauhoittua ihan riippumatta siitä, miltä "puolelta" asiaa kommentoi. Kannattaa vetää henkeä, nukkua yön yli ja vaikka palata aiheeseen suurimpien laineiden laannuttua.
Olematta sen kummemmin mikään Osaston ulostulo, niin paikalla olleena voinee sen verran todeta, että Osasto kannusti koko ottelun lähes normaalisti. Toki osa intohimoisimmista ja äänekkäimmistä kannattajista osallistui yläriviltä hieman eri tavalla ja vei ehkä sillä tavalla jonkin verran puhtia tutummassa muodossa ilmenneeltä kannustukselta. Kannattajapäädyssä oli kuitenkin tänäänkin kannustamassa paljon porukkaa, joka on siellä jokaisessa pelissä, kuten on ollut vuosikausia. Varsinkin olosuhteisiin nähden Osasto sai mielestäni pumpattua areenaan tunnelmaa ihan suhteellisen hyvin. Välieräpettymyksen jälkeen areenan sytyttäminen arki-iltana ei ole helpoin mahdollinen tehtävä, kun omatkin rivit rakoilevat ja vierasjoukkue teki latistavasti vielä avausmaalinkin.
Surullinen lukuhan tällainen rivien repeäminen on, mutta kyllä minä sen pettymyksen ja jossain muodossa protestoinninkin ymmärrän. Toteutuskeinoa en pidä kovin onnistuneena ja ehkä tuota sivuohjelmanumeroa ei olisi tarvinnut jatkaa koko peliä ja varsinkaan sen jälkeen mitalijuhlallisuuksien taustalla. Kuitenkin tehty mikä tehty. Toivottavasti tästä ei nyt mitään isompaa säröä kuitenkaan jää kannattajien keskuuteen. Ilves tarvitsee edelleen jokaista kannattajaa. Myös ylärivillä protestoineita. Vaikka montaa se protesti harmittaa, niin on ihan turha haukkua pesunkestäviä Ilves-kannattajia mouhoiksi tai idiooteiksi siitäkään huolimatta, että tuo ei ehkä nyt kovin rakentava mielenilmaus ollutkaan.
Itsekin olen kulkenut Ilveksen matkassa jo niin monta vuosikymmentä, että se on jättänyt niin vuodesta toiseen eteenpäin kantavan leiman kuin ikävätkin arvet sieluun. Viime kauden jälkeen pronssi on tietenkin pettymys, mutta sitten kuitenkin meiltä jokaiselta vaaditaan myös jotain suhteellisuudentajua. 12 liigajoukkueen kannattajat eivät saaneet juhlia tällä kaudella edes sitä pronssia. Muistan kipeästi nekin ajat, kun Ilveksen mestaruus oli se, että joukkueen tarina jatkui vielä seuraavallakin kaudella. Mestaruutta ei ansaita millään muulla kuin pelaamalla ja ikävä totuus on, että tämän kauden Ilves-nipulla ei riittänyt paukut sen kovimman tavoitteen saavuttamiseen. Kaksi joukkuetta oli parempia ja heille kuuluu urheiluhengen mukaisesti tunnustus siitä paremmuudesta.
Voi olla, että viime päivinä velloneet huhut eivät ole vain palstatotuuksia ja ainakin osa joukkueesta kampitti itseään kannujahdissa. En hyväksy sellaista, mutta minulla ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa kuin luottaa, että tuollaisessa tapauksessa joukkueessa osataan kesällä tehdä oikeita korjausliikkeitä.
Jos joukkueen tarvitseekin oppia vielä ottamaan pari askelta ylemmäs ja kestämään voitonnälkäisen yhteisön menestyspaineet, niin meillä kannattajillakin on vielä tarve parkkiinnuttaa nahkaa siten, että se kestää tällaisenkin pettymyksen. Harvan joukkueen kannattajia on koeteltu niin kuin Ilveksen kannattajia on vuosien aikana koeteltu. Kyllä me tämä silti kestetään. Me ei olla mitään myötätuulella käyviä hyvän päivän faneja. Sitä paremmalta se vääjäämättä eteen tuleva mestaruus aikanaan tuntuu, kun on voitettu matkalla nämä kaikki vaikeudet. Toivon, että olen silloin itse vielä mukana matkassa, mutta jos en ole, niin ehkä tässä mutkikkaan matkan varrella on silti voinut omalta osalta opettaa sille voitosta lopulta nauttimaan pääsevälle sukupolvelle jotain Ilveksen kannattamisesta lakkaamatta ja luovuttamatta. Ainakin sen olen Ilvestä vuosia seuranneena oppinut, että keskenään riitelevä klikkiytynyt seura ei ainakaan voita yhtään mitään.
Voikaa kaikki hyvin ja syksyllä palataan kaukalon äärelle. Siihen asti nautitaan maailman kauneimman seuran esityksistä nurmella.