Vs: Karri Kivi Ilveksen päävalmentajaksi
Ilveksen valmentajat hoitavat hyvin talk-the-talkin, mutta omistajat eivät hoida osuuttaan walk-the-walkista, jolloin toteutus jää rimpuiluksi. Joskus kilpailijoiden huonommasta toimista johtuen ja jonkinlaisella onnenkantamoisella voidaan saada aikaan vähän totuttua parempi tulos, mutta ei mitään pysyvää.
Mestaruustavoite vaatii mestarikandidaatin budjetin, vaikka penkin päässä olisi mikä tahansa alan velho. Kukaan valmentaja tai mikään pelitapa ei ole niin hyvä, että sillä voitaisiin loputtomasti kompensoida resurssien puolella muille annettua etumatkaa. Ei tänä päivänä enää nähdä mitään pikkuseurojen ihmeitä.
Tappara noudatti kaudet 2008/2009-2011/2012 Ilveksen kaltaista "kulukuuri"-taktiikkaa saavuttaen sijoitukset 13., 7., 11. ja 12. Sehän kävi myös playouteissa pelaamassa Ässiä vastaan, joka päätyi karsimaan Sportin kanssa. Kun ykkösketjuna viiletti Erkinjuntti-Makkonen-Venäläinen, ei kukaan voinut realistisesti odottaakaan mitään menestystä. Ulkomaalaishankinnat epäonnistuivat lähes aina. Tapparan omistajat kuitenkin kyllästyivät tähän, asettivat tavoitteeksi nostaa joukkue liigan kärkijoukkueiden joukkoon ja laittoivat hatun kiertämään. Miljoona euroa kilahti kassaan ja pelaajabudjetti nostettiin sellaiseksi, että Rautakorpi sai kunnon työkalut käyttöönsä. Liikevaihto lähti tasaiseen kasvuun ja sponsorit kiinnostuivat joukkueesta, eikä laadukkaita pelaajiakaan tarvitse enää houkutella ylihinnalla, koska menestysmahdollisuus toimii täkynä. Sen jälkeen tuloksena on ollut neljä perättäistä finaalipaikkaa.
Ilveksellä olisi 5-6 vuotta sitten ollut momentum nousta Tampereen ykkösjoukkueeksi, mutta oikeiden toimenpiteiden sijaan tyydyttiin taas vain julkistamaan puppua. Vuodesta toiseen on jatkettu itsensä hengiltä säästämisen strategiaa, eikä kyetty edes katsomaan, miten naapurikopissa onnistuttiin nousemaan orastavasta lamasta. Sekään ei ole riittänyt, että pelaajabudjetti on liigan pienimpiä, vaan sen käyttökin on ollut ammattitaidotonta. Joukkueen nimekkäimpiä pelaajia on ollut melkein joka kausi valmentajan koirankopissa ja lahjakkaita kasvatteja on hukattu muihin seuroihin, kun valmentaja on mieluummin luottanut mestisjyriin. Sijoitukset ovat pysyneet siellä, mihin budjettikin oikeuttaa, mutta siltikin jaksetaan julistaa joitain viisivuotisstrategioita neuvostotyyliin.
Tämä ei ole negailua, vaan kylmää realismia. Ilveksessä on haihateltu jo parikymmentä vuotta ja uskotaan seuran perinteiden ja laajan juniorituotannon tuoneen sellaista ammatillista ylivertaisuutta muihin nähden, että mestaruusputken alkaminen on vain ajan kysymys. Muilla on vain käynyt parempi säkä.
Kasvatustyöhön uskokin on jämähtänyt Bosman-päätöstä edeltäneeseen aikaan, jolloin siirtokorvaukset kilahtivat kassaan tai niiden avulla pystyttiin pitämään omat nuoret tähdet joukkueessa halvalla hinnalla näiden markkina-arvoon nähden. Nuoretkin tietävät jo, mitä muualla on tarjolla ja valinta liigan häntäpään ja kärkipään joukkueen kolmossentteritarjousten välillä on helppo, vaikka molemmista tarjottaisiin samaa palkkaa. Kärkipään joukkueissa on tarjolla kärkitason ketjukavereita, joilta saa kiekon joskus takaisinkin. Lisäksi voittajat saavat enemmän palstatilaa ja pudotuspeleissäkin kiva pelata.
Toivottavasti Kivi ravistelee organisaation hereille.
