Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Karri Kivi Ilveksen päävalmentajaksi
Minun silmissäni Tuokkola on ennen kaikkea pelin opettaja eikä niinkään pelaajien kehittäjä. Tuokkolan aikakaudella Ilveksen peli oli kauteen lähdettäessä jo suhteellisen valmista moniin muihin joukkueisiin verrattuna. Kauden aikana Ilveksen peli ei sitten enää kehittynytkään, sillä valitettavasti Tuokkola osoittautui juuri niin jukuripäiseksi omien periaatteidensa suhteen kuin pelättiinkin, eikä hän suostunut niistä luopumaan edes silloin kun ne olivat selvästi osoittautuneet epäonnistuneiksi, kuten vaikkapa miesvartioinnin pelaaminen omalla alueella.
Viime syksynä Ilveksen peli oli kaukana valmiista, materiaali ei tukenut nopeaa suunnanmuutospeliä ja vaikutti siltä kuin yli- ja alivoimapeliin olisi lähdetty ihan fiilispohjalta pelaajien itsensä sopimilla kuvioilla. Mutta toisin kuin Tuokkolan aikana, nyt joukkueen peli on kehittynyt. Kehitys ei ole ollut suoraviivaista eikä aina erityisen näkyvää, sillä välillä Kiven on pitänyt noudattaa vanhaa leniniläistä taktiikkaa: yksi askel taaksepäin, jotta voidaan ottaa kaksi eteenpäin. Kivi hidasti hyökkäysryhmiä, jotta viisikot saatiin tiiviimmiksi, ylivoimaa alettiin pelata takamiehellä ja Salo laittoi alivoiman erinomaiseen kuosiin. Ja kun viisikkopeli saatiin tarpeeksi tiiviiksi ja toisteiseksi, sitä voitiin alkaa nopeuttaa. Nyt Ilveksen pelissä on kauden tärkeimmillä hetkillä aika hyvä rakenne hyökkäyssuuntaankin. Parannettavaa toivoisin lähinnä siihen, että syöttöjen pitää omalla alueella olla huolellisempia ja keskushyökkääjien täytyisi lukea peliä paremmin kiekottomana.
Minun silmissäni Tuokkola on ennen kaikkea pelin opettaja eikä niinkään pelaajien kehittäjä. Tuokkolan aikakaudella Ilveksen peli oli kauteen lähdettäessä jo suhteellisen valmista moniin muihin joukkueisiin verrattuna. Kauden aikana Ilveksen peli ei sitten enää kehittynytkään, sillä valitettavasti Tuokkola osoittautui juuri niin jukuripäiseksi omien periaatteidensa suhteen kuin pelättiinkin, eikä hän suostunut niistä luopumaan edes silloin kun ne olivat selvästi osoittautuneet epäonnistuneiksi, kuten vaikkapa miesvartioinnin pelaaminen omalla alueella.
Viime syksynä Ilveksen peli oli kaukana valmiista, materiaali ei tukenut nopeaa suunnanmuutospeliä ja vaikutti siltä kuin yli- ja alivoimapeliin olisi lähdetty ihan fiilispohjalta pelaajien itsensä sopimilla kuvioilla. Mutta toisin kuin Tuokkolan aikana, nyt joukkueen peli on kehittynyt. Kehitys ei ole ollut suoraviivaista eikä aina erityisen näkyvää, sillä välillä Kiven on pitänyt noudattaa vanhaa leniniläistä taktiikkaa: yksi askel taaksepäin, jotta voidaan ottaa kaksi eteenpäin. Kivi hidasti hyökkäysryhmiä, jotta viisikot saatiin tiiviimmiksi, ylivoimaa alettiin pelata takamiehellä ja Salo laittoi alivoiman erinomaiseen kuosiin. Ja kun viisikkopeli saatiin tarpeeksi tiiviiksi ja toisteiseksi, sitä voitiin alkaa nopeuttaa. Nyt Ilveksen pelissä on kauden tärkeimmillä hetkillä aika hyvä rakenne hyökkäyssuuntaankin. Parannettavaa toivoisin lähinnä siihen, että syöttöjen pitää omalla alueella olla huolellisempia ja keskushyökkääjien täytyisi lukea peliä paremmin kiekottomana.
