Ajoittain oli edelleen pahoja ongelmia liikkeen kanssa, mutta ainakin Ruotsalainen ja Suomi näyttäsi piristymisen merkkejä. Pakeilla alkoi lopussa ymmärrettävästi vähän piiputtaan.
Nyt saatiin myös niitä nopeita kääntöjä perille, eli syötöt napsahti muutamia kertoja lapaan kun riistosta kiekko saatiin, mm Halmon ja Vainionpään tilanne, josta Vainionpäälle uran eka maali, ja oli niitä pari muutakin. Nyt näitä saatiin tehtyä alkukauden malliin muutamia. KooKoo, Ässät ja perjantain Jukurit on näin lyötävissä, TPSä vastaan tarttetas napsu lisää vauhtia ja ennen kaikkea… Toisaalta syöttöjen huolimattomuus riivasi marraskuiseen tapaan erikoisissa paikoissa ja KooKoon molemmat maalit tulivat oman pelin peruuttamisesta pelin mukana maalivahdin ”syliin” vielä omalla alueella ja toki muutaman yksilön huonosta suorituksesta.. se klassinen maalinjälkeinen vaihto toteutui. Siinä Mieho katseli omaa miestään ikään kuin riparin mahdollisuutta ei olisi, no oli, ja kiekko pussiin. Tosiaalta Mieho oli aikaisemmin, vähän ennen Ilveksen ekaa maalia blokannut kiekon kyllä hienosti ja kipiää teki varmaan. Tollaset teot ON tärkeitä joukkueen henkiselle vireydelle.
YV on edelleen aika kuraa, onneksi 5min tuotti sen yhden tarvittavan.
Haataja.. mit. vit. suoraan kupoliin edes yrittämättä taklata.
