Todennäköisesti tulee käymään näin. Ilves voittaa Lukon runkosarjan vikassa pelissä, ja lähtee sääleihin kotiedun turvin. Tuli vastaan sitten Jyppi, tai Vapsi, niin Ilves menee jatkoon voitoin 2-1.
Varsinaisissa pleijareissa kohdataan Tappara. Turpaan tulee otteluvoitoin 4-0 tai 4-1. Loppunumerot ovat näennäisesti tasaiset, mutta oikeasti hävityt pelit ovat olleet ohi jo ensimmäisen vartin aikana. J-P Kuselan veljenpoika Crisse Kusela, Kemiläinen ja Rantakari heiluttelevat tahtipuikkoja.
Ei se mitään, paras aika alkaa ja osa faneista tajuaa, että moraalisesti kuitenkin voitettiin pronssia. Kenttätapahtumien vastaisesti hävittiin runkosarjassa pari peliä, ja jos oltaiskin voitettu ne, niin oltais saatu muutama piste enemmän, ja varmasti oltais kuudennelta sijalta pudotettu Tepsi jatkosta. Vaikka finaaliin ei tänä vuonna paukut ois riittäneet, niin mitalinnälkä olis ollu laihojen vuosien jälkeen niin massiivinen, että pronssiottelussa ei olisi ollut kellään mitään palaa.
Vähän ajan kuluttua sitten julkaistaan uusia sopimuksia, muun muassa Antti Bruun tekee paluun, ja johan alkaa pronssi kirkastumaan Ilves-fanien mielissä kullaksi.
