Nyt kun on muutaman päivän ottanut happea ja vähän summaillut kaikkea niin voisi kanssa vetää kaudesta jonkinlaisen yhteenvedon. Ehkä tästä kaudesta antaisin arvosanaksi jonkun 7+ ehkä 8-. Kauteen mahtui paljon hyvää - ja paljon huonoa. Vaikka hyvää oli paljon, oli sitä huonoutta niin paljon ettei ne hyvät asiat yksinään riitä sitä peittämään eikä niiltä saa ummistaa silmiään. Käydään nyt ensiksi huonot asiat läpi.
Hankinnat menivät (lähes) täysin vihkoon
Kun vuosi sitten Ilves julkaisi Ahtolan, Miehon, Savilahden, Leimun ja Halmon sopimukset, hehkutti Kankaanpää FB:ssa että hän on näistä kaikista ihan pirun ylpeä, kaikilla on halu viedä Ilvestä eteenpäin ja viedä Ilves uudelle tasolle. No, ihan noin se ei kyllä mennyt. Tähän samaan porukkaan liittyi sitten myöhemmin Generous ja Barker. Yksikään ei Ilvestä varsinaisesti vahvistanut ja pelillinen anti jäi varsin vaatimattomaksi erinäisten vaivojen vuoksi. Mieho olisi ehkä tästä lähimpänä onnistumista, mutta useat loukkaantumiset jättävät kysymysmerkin siitä oliko kaverilla vain poikkeuksellisen huono tuuri vai kestääkö kroppa sittenkään liigatasoa.
Vasta loppukaudesta hankitut Peltola ja Dostal olivat kiistattomia vahvistuksia, mutta kauden tärkeimmät hankinnat on tehtävä kesällä niin että talvella ei tarvita kuin hienosäätöä. Tässä asiassa Ilveksen on jatkossa petrattava.
Surkea erikoistilannepelaaminen
Joukkue, joka pelaa liigan heikointa alivoimaa ja kolmanneksi heikointa ylivoimaa ei voi tosissaan tavoitella top-6 sijoitusta. Alivoimassa blokkipeli oli olematonta ja liian helposti vetopaikka saatiin neliön keskeltä tai parhaasta sektorista. Kauden loppua kohti tämä parani hieman, sillä Dostalin mukaantulo rauhoitti alivoimaa.
Ilves oli ainoa joukkue, joka ei tehnyt 5-3 ylivoimalla maalia koko kaudella, vaikka mahdollisuuksia oli. Tuo on aika pysäyttävä tieto. Ylivoimassa ylipäätään maskipelaaminen oli huonoa ja vetoja pantattiin liikaa. Ylivoimamaalit tulivat yleensä B-pisteen kaarelta eli "väärästä" paikasta. Ylivoimaprosentti osoittaa että kiekollisten pakkien osuutta ei voi liikaa korostaa.
Maalivahtipeli
Tähän nyt onneksi löydettiin täsmälääke 11. hetkellä. Helenius-Lehtonen kaksikko pelasi 88% lopulta, mikä on sellainen lukema että sitä ei vaan top-6 joukkue siedä. Kun Dostal sitten tuli maalin suulle, tuli kyllä selväksi mikä ero on voittavalla maalivahdilla ja "ei voi molaria syyttää" - maalivahdilla. Niin hyvä joukkue Ilveksellä ei ollut eikä varmasti tule ensi kaudellakaan olemaan että on varaa päästää illasta toiseen helppoja maaleja. Päinvastoin. Ilveksen maalin suulla on oltava kaveri, joka antaa joka ilta mahdollisuuden voittaa ja ottaa niitä gamesavereita silloin kun muu joukkue ei ole parhaimmillaan. Sieltä se voittoisa suorittaminen lähtee. Tästä hyvänä esimerkkinä Tappara-voiton jälkeinen Jukurit-peli. Juuri tuollaisia pelejä varten on oltava se huippuluokan kaveri maalilla.
Marraskuu
Tuo ikävistä ikävin kuukausi koitui TAAS Ilveksen kohtaloksi. Liian monta vuotta peräkkäin on kautta aloitettu hyvällä sykkeellä ja otettu kovia voittoja ja kun pikkuhiljaa alkaa vähän uskoa että olisiko se NYT vihdoinkin se meidän kausi niin sitten tulee marraskuu. Iskeekö silloin nuorille pelaajille kaikessa karuudessaan liigan vaatimustaso, aiheuttaako vähentyvä valo motivaatiopuutteen, satsataanko kaikki paukut alkukauteen ja toivotaan sen riittävän kuten Tuokkolan aikana vai mikä? Mikä ihme Ilvekselle iskee marraskuussa, joka vuosi? Samaa kalenteria ne kaikki muutkin pelaa, ei tämä nyt voi olla niin vaikeaa.
Pudotuspelit
Kärpät oli kiistatta runkosarjan paras joukkue ja ihan hyvin Ilves yksittäisissä peleissä kampoihin pisti. Silti jäi sellainen tunne että jotain jäi piippuun, koska pelejä hävittiin ihan omaan hölmöilyyn, erityisesti 1. peli. Lisäksi enemmän tuo oli vain pääkopasta kiinni kuin materiaalista, sillä jostain syystä Kärpät ja Vehviläinen on muodostunut Ilvekselle liian ylivoimaiseksi möröksi joka pitää nyt murtaa että paikka kovempiin peleihin aukeaa.
Mutta jottei menisi vain murheen alhossa vaeltamiseen niin listataan niitä hyviäkin asioita.
Nuorten esiinmarssi
Ruotsalaisen läpimurto! huh huh mikä kaveri. Lepaus löi itsensä lopullisesti läpi liigatasolla. Laaksosen luistelu ja hurjat minuutit. Ikonen, tuo vähän parempi versio Mika Pyörälästä ainakin parin vuoden päästä. Rautiaisellakin oli hyvä kausi jälleen kerran. Vainionpää joka ei pelännyt mitään play-offeissa. Ja totta kai Ilveksen MVP: vasta 22-vuotias Eemeli Suomi kantoi joukkuetta tavalla, jota ei voi kuin syvästi kunnioittaa. Tuo kypsyys, voitontahto ja esimerkki on sellaista jota saa ja pitää hehkuttaa, kunnolla.
2010-luvun paras sijoitus
8. sija nyt on kuitenkin isossa kuvassa aika vaatimaton, mutta kyllä sitä voi positiivisena pitää että Ilves saavutti parhaan sijoituksensa 2010-luvulla ja samalla 91 pistettä on paras saavutus ko.vuosikymmenellä.
Paikallispelien tunnelma & tulokset
Palttiarallaa kymmenen vuotta paikallisväännöt ovat olleet unettavan yksipuolisia Tapparan näytöksiä, jotka ovat tarjonneet Ilves-faneille pelkkää C-päädyn lällättelyä. Vastapuolelle on paikallisvastus ollut pelkkä vitsi, jolle ei oikein viitsi nauraa kun se on liian julmaa eikä sen voittamisessa ole mitään hienoa. Vähän kuin aikuisena voittaisit 5-vuotiaan shakissa: niinhän sen kuuluukin mennä eikä siinä ole mitään erityisen hienoa, vaan HIFK ja Kärpät ne vastustajat on mitä enemmän odotetaan.
Vihdoinkin päästiin paikallisissa edes tasatulokseen ja paikalliset olivat yhtä vailla loppuunmyytyjä ja kiinnostavat taas aivan eri tavalla. Hieman alkaa naapurilla puntti tutista kun huomaa että Ilves saattaa ihan oikeasti tulla mukaan näihin kisoihin teroitetuilla kynsillä ja tulevaisuudessa saa puolustaa sitä titteliään ihan tosissaan. Lisäksi Rautakorven dynastia osoittaa jo murtumisen merkkejä, joten osat saattaa vaihtua jo hyvinkin nopeasti. Pääasia kuitenkin että paikallisissa on taas tunnetta.
Yleisö palasi Hakametsään
Ilves saavutti ensimmäisen kerran 10 vuoteen yleisötavoitteensa. Jo Sjöblom-yrityksen aikana oli nähtävissä että Ilveksessä on valtava kasvupotentiaali, se pitää vain houkutella esiin. Nyt se saatiin, Ilves on tamperelaisten joukkue, kun vain tamperelaisille annetaan syy lähteä halliin kotisohvan sijaan. Ja tämä tehtiin ilman yleisökeskiarvon nostamista keinotekoisesti ilmaislipuilla.
Talous
NHL-korvauksia, sponsorituloja, pudotuspelituottoja ja lipputuloja. Ilves on tekemässä huhujen mukaan mojovan tuloksen tältä kaudelta. Onko sitten Jalo miten hoitanut työnsä, siitä on tällä palstalla monta mielipidettä, niin tärkein on ainakin onnistunut: rahaa on tullut taloon vuosikausien lyhytjänteisen taloudenpidon, velaksi elämisen ja tekosyiden sijaan.
Esa Honkasaarihan tähän sanoisi tietysti että Jalo pääsi aloittamaan paljon paremmista lähtökohdista ja hän kuitenkin tämän pohjusti jne.
Julkisuuskuva
Yksi juttu nyt tietysti voisi olla vain yksi näkemys ja mielipide, mutta kun useampi toimittaja tunnustaa Ilveksen potentiaalin ja kertoo jopa vähän kadehtien että kuinka hyvät tulevaisuudennäkymät Ilveksellä on, niin ei se enää vain yksi näkemys ole. Ilveksen potentiaali tunnustetaan ja siltä odotetaan 2-3 vuoden sisällä että se ottaa oman paikkansa liigan kärkijoukkueena. Nyt siihen on saumat, sillä jos haluat huippujen joukkoon päästä, sieltä pitää jonkun tippua. Sekä Tapparan että JYP:n tähti on hiipumassa, joten nyt olisi se sauma kiivetä tähtien joukkoon.
Eipä ole enää yhtäkään mediakohua ja myötähäpeää aiheuttanut Ilveksen toimijat kuten aikanaan Honkalatva, Kainulainen ja Heinonen. Mutta tämän pitää olla Ilveksessä nyt jo itsestäänselvyys eikä mikään ansio. Honkakarin aika nyt oli sellaista että onnistumiseksi laskettiin kaikki kun vain laski riman tarpeeksi matalalle. Siitä ajasta Ilves lienee päässyt yli.
Hyvää oli paljon, mutta paljon jäi vielä petrattavaa. Ainakin näiden jälkeen on odotukset ensi kaudelle kovat. Nyt ei ole enää tekosyitä, nyt on otettava se seuraava askel liigassa.
