Ilveksen puolustaminen on ollut ihan ok joka pelissä, siinä mielessä ettei omiin ole varsinaispeliajalla mennyt kertaakaan yli kolmea maalia. Toki välillä näyttänyt ihan hirveältä sekoilulta ja veskarit joutuneet ottamaan isoja koppeja. Itsekkin tullut kritisoitua oman alueen puolustustamista isosti, mutta niin kauan kun omiin menee kolme maalia tai vähemmän, antaa se aina mahdollisuuden voittaa.
Hyökkäyspelaaminen on se mistä olen eniten huolissani. Laatupaikkoja tulee aivan liian vähän ja nekin usein ns. rikkinäisten pelien kautta. Pitkät hyökkäysalueen pyöritykset puuttuvat ja jos jollain ihmeellä sellainen saadaan aikaan, ei se juuri koskaan tuota muuta kuin pakin heppoisen rannelaukauksen viivalta jonka veskari näkee helposti. Omaan silmään hyökkäämisestä puuttuu ilo ihan täysin.
Tulee väkisin mieleen onko idea nyt syyskaudella laittaa puolustus tikkiin hyökkäyksen kustannuksella ja oletetaan hyökkäyksen seuraavan perässä automaattisesti ajan kanssa. Jukka Jalosen ideologiahan maajoukkuessa on, että tasakentin pelataan nolla-nollaa ja erikoistilanteilla ratkaistaan peli. No ei se ihan vielä tuolta ole näyttänyt, mutta se siitä itselle tulee mieleen.
Fakta on kuitenkin se, että näin ei voi jatkua enää pitkään. Kolmeen edelliseen peliin kaksi tehtyä on aivan liian vähän, mutta täysin se mitä tolla hyökkäyspelaamisella ansaitaan.
Tässä mielessä kyllä on oppimista naapurista, jossa kaikki on pelissä keväällä ja aika monesti se on näkynyt mestaruutena.
