Kuten edellä on jo todettu, omasta mielestäni ero on lähinnä vastustajassa. Suomalaiset joukkueet ovat tottuneet pelaamaan trappia ja tukkimaan keskialueen tehokkaasti, joten keskialueen ylittäminen kiekolla on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi tsekkejä vastaan, joiden trappi oli hyvin rikkonainen ja sieltä oli todella helppo löytää tiloja pienillä syötöillä. Ajoitukset on vielä enemmän tai vähemmän pielessä, mikä nyt on alkukaudesta enemmän sääntö kuin poikkeus muutenkin.
Lisäksi oli huomattavissa, että esimerkiksi Latvala, Parikka ja Jurmo olivat todella pahoissa ongelmissa tuon paineen kanssa, mikä aiheutti aivan typeriä kiekonmenetyksiä silloinkin kun ei ollut mitään painetta. Tämä näkyi lähinnä siinä, että pakit yrittivät väkisin puskea kiekkoa samaa laitaa ylöspäin vaikka olisi hyvin voinut kääntää kiekkoa toiseen laitaan pakki-pakki syötöllä. Paljon siis vielä tekemistä niin avauspelaamisessa kuin oman alueen puolustuspelissä, mutta en olisi tässä vaiheessa kautta vielä kovin huolissani. Erityisesti Frimanin poissaolo näkyy tällä hetkellä jopa yllättävän paljon kun jokainen puolustaja on hierarkiassa pykälää korkeammalla ja esimerkiksi Jurmo-Latvala paria joudutaan peluuttamaan 3.parina, jossa molemmat vielä hakevat peliään aika paljon.
Se mikä kuitenkin on erittäin positiivista on Ilveksen pelaaminen tappioasemassa. Joukkue ei missään vaiheessa luovuta vaan kampeaa itsensä jo ties kuinka monetta kertaa tämän kauden aikana takaisin mukaan peliin. Eihän se kaunista ole edelleenkään, mutta osoittaa kyllä kovaa luonnetta ettei koko paketti romahda yhteen takaiskuun
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, tuolla menestyksellä saa olla kohta työttömänä.
