Otteluruuhka on nostettu toistuvasti keskiöön. Nytkö kaikki kuormitus on äkillisesti vain kadonnut, kun päästään pelaamaan tällä ja ensi viikolla useamman pelin sijasta kaksi? Kysyn vilpittömästi, kun en itse osaa tällaisia arvioida. Jotenkin sohvaperunan maalaisjärjellä sitä ajattelisi, että oikeaa huilia ja yhteisten harjoitusten rytmittämää laadukasta arkea™️ siunataan meille 2. marraskuuta, kun summeri soi Kouvolassa. Tuolloin ollaan oltu tien päällä evakossa NHL-sirkusta koko viikko (Lukko, Sport, KooKoo). Sen jälkeen onkin sitten kaksitoista (12) päivää seuraavan matsin välissä, sattumoisin muuten paikallispeli.
Yhtä lailla tauko koskettaa muitakin joukkueita. Kyse ei ole kuitenkaan "kenellä on pisin paussi" -kilpailusta, vaan siitä että niitä Hölön useaan otteeseen mainitsemia toistoja saadaan sisään. Kun on tämä jatkuvan kehittymisen maratonprosessi käynnissä ja sapluuna on monille pelaajista uusi. Växjön kanssa osa avainpelaajista välttyi merkityksettömältä neppailupeliltä, mutta toisaalta eilisillan kokoonpanosta kymmenen hahmoa sielläkin liukui. Heistä mainittakoon mm. Tapparaa vastaan ei-niin-mairittelevasti esiintyneet Meskanen & Nättinen, loppuunmyydyssä paikallisessa ajoittain selkä suorana seisoskellut Stransky ja koko alkukauden pihalla ollut Väisänen.
Voiko esimerkiksi Väiski sitten saada paremmin juonesta kiinni tauon mahdollistamien reenien myötä? Tähänkään en todellakaan tiedä vastausta. Jos nyt luotetaan siihen yhteiseen matkaan, niin henkilökohtaisesti haluaisin antaa koko pelaajistolle siimaa ainakin sen verran, että näkisi tauon jälkeen jonkun matkaa onko näille tietyille kavereille toistoista hyötyä. Vaikka markkinat ovat viime aikoina olleet tasoa jarisailiohenriknuutinen, niitä artisteja on kuitenkin Liigaan saapumassa tänäkin syksynä. Ilveksen osalta en ole kuullut mitään huhuja, mutta eiköhän luonnollista liikennettä ole luvassa molempiin suuntiin joka tapauksessa, oppii joku tai on oppimatta. Ei tarvitse huvin vuoksi ketään dumpata luiskaan, ihan vaan potkujen antamisen ilosta.
Oli odotettavissa, että ETENKIN syksyllä Hölön filosofialla tulee olemaan tahmeaa. Sitä on täälläkin toisteltu monien eri kirjoittajien toimesta ennen kauden alkua ja muilla alustoilla Pelicansin fanien suunnasta. Toivottavasti tämä tiedossa ollut asia ei unohtunut täysin, kun uuden päävalmentajan ENSIMMÄINEN Ilves-sesonki käynnistyikin Liigan osalta ennätystä sivuavan ruusuisesti. Kun menee hyvin, on helppoa rikastaa Positiivisuusketjua ja laukoa Aamulehteen kuinka kiva on saapua joka päivä areenalle. Nyt sitä yhteishenkeäkin varmasti koetellaan, mutta toivottavasti ei onnistuta selättämään.
On totta, että optimistinen siipi on varmasti hokenut kärsivällisyyden merkitystä ihan jokaisen valmentajan kohdalla ja kun keväät eivät ole sitten tuottaneet edes finaalipaikkaa, niin vanhat haavat aukeavat herkästi. Omalta osalta mielenrauhaa "prosessiin" tuo se, että polkua on avattu haastattelusta toiseen jo ennakkoon ja yhä edelleen jatkuvasti kauden aikana. Ja että prosessin hedelmistä on aiempaa näyttöä. Tää ei ole mikään hätäpäissään tempaistu meriselitys, vaan kuuluu pakettiin. Yksittäisten matsien pistemenetyksillä on ilman muuta väliä, mutta niin kauan kuin esitys ei ole täysin hengetön, isossa kuvassa tällaisia tuskin jää murehtimaan ellei kasaannu jotain huolestuttavampaa tappioputkea.
Tapparaa vastaan häviäminen vituttaa, vaikka olisi harkkamatsi tai vaikka pandemia-ajan E-uRhEiLuMaTsI. Tappara-vitutusta on kuitenkin monenlaista. Ehdottomasti pahinta on se, jos ollaan täysin vietävissä, ilman palaakaan toivoa. Eilinen ei ollut tällainen hengetön kuuskymppinen. Tappara oli vain tylyn tehokas ja rankaisi virheistä säälittä. Ihan vastaava asetelma on ollut monesti 2020-luvulla toisinpäin: Ilves on hyödyntänyt mahdollisesti vähätkin paikkansa murhaavan tehokkaasti, vaikka Tappara on näennäisesti saattanut hallita peliä. Jos tsekataan vaikkapa murheellisimman edellisen paikallisputken (31.3.2017 - 2.3.2018) jälkeen tilannetta, tuloksena on Ilvekselle 23 voittoa ja Tapparalle vain 12.
Ollaan viime vuosina totuttu paikalliskarkeloissa hyvään, vain yksittäisiin kauneusvirheisiin siellä täällä. Onko näillä Tampereen herruuksilla saatu minkäänlaisia keulimisoikeuksia? Ei, koska toinen on vienyt Kanada-maljan. Tuntuuko Tapparan voittaminen silti joka kerta hyvältä? Kyllä! Onko olemassa vain ääripäät: voit voittaa vain Tampereen herruuden tai mestaruuden? Ei.
Haluan, että Ilves nuijii Tapparan maanrakoon. Haluan, että Ilves nousee piikkipaikalle myös Tampereen herruuksien ulkopuolella. Mutta kun siellä on se toinenkin joukkue, joskus vaan tulee väkisinkin kuokkaan. Ja mieluummin kuitenkin se päätarina kuin sivutehtävät.
.
/img-s3.ilcdn.fi/56826a124b910ba9c6b5ccd5dad590b954dc6676c95317cb8402873351771671.jpg)
