Itse päätin silloin sen Tappara-sarjan jälkeen jota katsoin aivan kusi sukassa ja pessimistisesti, että jatkossa yritän nauttia näistä peleistä, jos niitä tulee, ja nähdä ne mahdollisuutena. Sanotaan, että pessimisti ei pety, mutta kyllä se ihan yhtä lailla tappio vituttaa, vaikka olisit panikoinut ja vähätellyt mahdollisuuksia etukäteen ja taikauskon omaisesti varonut ennakoimasta mitään positiivista missään tilanteessa. Koivulan jatkoaikamaaliakaan en jonkun taikauskon vuoksi tuulettanut kuin lyhyen hetken ja sitten ääneen sanoin, että pelit on kesken vielä tms, ihan kuin minun fanina täytyisi nollata kaksi minuuttia kauden upeimman hetken jälkeen tilanne, että olen jotenkin valmistautuneempi tuleviin koitoksiin tai mahdollisiin tuleviin pettymyksiin.
Ei se maailma silloinkaan loppunut lopulta ja mitään iloa en siitä oikeassaolosta saanut, että olin joka käänteessä pelännyt ja manannut tappiota vaikka se sitten toteutuikin.
Nämä meneillään olevat ajat ovat meillä parhaita moneen kymmeneen vuoteen, niin ei vaan voi ruveta ahdistumaan puolivälieräsarjan tilanteessa 1-1. Jännittää tietysti itseänikin, mutta positiivisten tunteiden vuoksi jääkiekkoa katsotaan, eli näen tällaiset nykyään mahdollisuutena. 7 joukkueen kausi on jo ohitse, niille kelpaisi 3. puolivälieräottelu täpötäyden kotikatsomon edessä, jossa mahdollisuus mennä ottelusarjassa 2-1 johtoon.
