Tässä on nyt muutama päivä sulateltu pettymystä ja odotettu sitä joidenkin palstalaisten lupaamaa tunnelmaa kun alkaa "mieli kirkastua" ja pronssikin kiinnostaa. Ei ole tullut ja tuskin tuleekaan. Edelleen koko pronssipeli kiinnostaa yhtä paljon kuin elokuinen harjoitushöntsä. Kiinnostaa siksi että a) se on jääkiekkoa b) siellä pelaa Ilves ja siihenpä ne kiinnostuksen kohteet jää. Sellaista tunnelmaa että tässä nyt olisi käsillä joku isojen panosten ottelu jossa pelataan isoista asioista ei ole. Kai se on mentävä katsomaan kun siitä on po-kausikortin muodossa maksanut mutta pakkopullalta tuntuu.
Kauden kohokohdiksi nousevat voitetut paikalliset, erityisesti Hakametsän viimeinen ja Areenan ensimmäinen, Hakametsän jäähyväiset, kolmannen erän nousut, Areenalle pääseminen taas korona-rajoitusten jälkeen sekä tietysti se Kontiolan ja-maali, ja voi olla että edes mestaruusmaali joskus tulevaisuudessa ei tunnu yhtä hyvältä. Tästä pronssipelistä en kauden kohokohtaa odota.
Eipä oikein motivoi mikään mitä täällä on keskusteltu
- "On se pronssikin mitali" - no joo, mutta finaaleita seuraa koko Suomi, Pronssiottelu kiinnostaa lähinnä vain Kouvolassa ja Ilves-päädyssä.
- "Mahdollisuus kiittää joukkuetta hienosta kaudesta" - Se tehtiin jo Turussa
- "Hienot soturit viimeisen kerran Ilves-paidassa" - pääsääntöisesti Ilves on jo tehnyt niiden pelaajien kanssa sopimuksen jotka haluan täällä jatkossakin nähdä ja niistäkin kenen kanssa ei liikkuu vahvoja huhuja.
- Mukavampi päättää kausi voittoon kuin tappioon" - Jos voitetaan niin ihan kiva, mutta maltilliset tuuletukset ja ehkä jonkun kapakan kautta kotiin ja siinäpä ne juhlat on. Jos taas hävitään niin jaksaa harmittaa ehkä 5 minuuttia.
- "Viisi vuotta sitten oltiin konkurssikypsä porukka, nyt pelataan mitalista" - Kyllä, se historia seuraa mukana ja välillä kipeänkin selvästi, mutta itse haluan luoda katseen tulevaisuuteen sen sijaan että eläisin menneessä. Ei johtokaan sinne enää katsele.
2001 pronssiin ei tätä oikein voi verrata. Silloin(kin) Ilves oli käynyt konkurssin partaalla ja vaikeiden ja kipeiden vaiheiden jälkeen luonut itselleen pelitavan joka kantoi voittoon HIFK-sarjasta ja joukkue oli silloin jo ylittänyt itsensä vaikka materiaali ei ollut ihan huippua. Tapparaa vastaan oltiinkin sitten ihan vastaantulijoita se sarja oli melko selvä. Sama Kärpillä TPS:n kanssa. Pronssi oli siltä porukalta maksimaalinen suoritus ja hyvä palkinto Mälkiän ajasta. Nyt ei ole sellaista tunnetta. On vain tunne että piippuun jäi, muutama asia kun oltaisiin tehty paremmin niin olisi finaalit kutsuneet. Tämä (mahdollinen) pronssi ei ole se mihin joukkue olisi parhaimmillaan pystynyt. Pronssi ei riitä eikä se menestyksennälkää ainakaan minulla tyydytä.
Ehkä minä sitten mieluummin olisin hävinnyt sen hopean kuin voittaisin pronssin.