HIFK ei tullut oikeastaan mitään muuta kuin selviytymään näihin kahteen otteluun. Ensimmäisestä saivat tuurilla kaksi pistettä mukaansa ja toisessakin olivat pitkälti Hovisen ja edelleen tarkkana jatkuneen oman alueen puolustuspelin ansiosta pitkään kiinni jopa suorassa voitossa.
Hyökkäyssuuntaan en ole kovin montaa yhtä vaisua joukkuetta tällä kaudella meitä vastaan nähnyt. Ehkä KalPa, Jukurit siinä edellisessä keskinäisessä ja Kärpät kauden alussa pääsevät suunnilleen samaan. Etenkin tuo Kodytekin, Marleaun ja Sompin/Mäkiahon muodostama kakkosketju oli odotuksiin nähden todella vaisu. Ja eipä Pakarinenkaan ollut tällä kertaa piikkinä lihassa, vaan oman ketjunsa heikoin lenkki.
Eilen Ilveksellä oli kyllä avauserässä vaikeuksia päästä tekopaikoille, mutta oikeastaan jo toisen erän alkuun IFK:n muuri alkoi murentua ja Ilveksen olisi oikeastaan pitänyt iskeä taululle rumatkin lukemat.
Eilen onneksi sitkeys ja työnteko palkitsi ja tehtiin ihan tekemällä tehdyt maalit niiltä alueilta, jotka IFK oli saanut pitkään suljettua pois.
Komarovista jo totesin otteluseurannassa, että kenellekään ei loukkaantumisia toivo. On ärsyttävä hahmo, joka ei juurikaan peliä ja vastustajia kunnioita, mutta näiden poiskitkeminen kuuluu kurinpidolle ja tuomareille. Nytkin vajaat kaksi peliä pelasi ilman ylilyöntejä, joten ei siinä mielessä nokankoputtamisen aihetta. Toivotaan nyt, että ura ei tuohon pääty vaan kyseessä olisi jokin vääntyminen, joka parantuu vähintäänkin viikoissa.