Back-to-Back, eli sieltä-tänne - paikalliset olivat hyvä todentamo missä Ilves menee. Etenkin verrattuna tapparaan. Ei ole varmaan enää salaisuus, että kumpi joukkueista on paremmin organisoitu. Ensimmäisessä ottelussa Ilves teki juuri sen, millä Ilves voi yksittäiset pelit voittaa. Eli Ilves tarvitsee eittämättä muutaman johtomaalin, jos se haluaa haaveilla voitosta. Jos kuvio menee toisinpäin, niin Ilves on pahoissa ongelmissa. Häviöllä Ilveksen peli menee kaoottiseksi riistopelaamiseksi, jossa viisikko repeilee tuon tuosta ja joukkue väsyy samalla ilman kunnollisia maalipaikkoja.
Tyypillisen kliininen tapparra pesi Ilveksen helposti areenan toisessa ottelussa. Se suorastaan nautiskeli kiekon kanssa rauhallisesti, kun samalla Ilves rimpuili väkinäisesti. Lisäksi Myrrä toisti taas räikeän ammattivirheensä, kun unohti täydellisesti aikalisän ottamisen ! Sen olisi voinut ottaa jo 0-2 tilanteessa, mutta etenkin 0-3 tilanteessa. Ei, Myrrä ei tiedä aikalisästä. Tai maalivahdinvaihdosta.
Kun tap pääsi johtoon, niin tulos oli ruma ja karu. Ilveksellä ei ollut mitään saumaa. Ilves ei nöyrtynyt rakentamaan peliä rauhassa omasta päästä avaten koko viisikon tiiviillä organisoidulla hyökkäyspelaamisella (ja siten myös tiiviillä koko viisikon puolustamisella), vaan Ilves yritti "varastaa" tuon tuosta sinkoillen miten sattui ja teki itsestänsä pelkkää kurjaa reikäjuustoa. Kyllä on ikävä Salon Ilvestä.