Kisat osoittivat jälleen kerran, että huono peli rakenne tuo kentälle epätietoisuutta ja epävarmuutta, joka kovatempoisissa otteluissa materiaaliltaan parempaa joukkuetta vastaan ei todellakaan lupaa hyvää. USA-ottelu, jossa Suomen joukkue onnistui joten kuten pelaamaan jonkinlaista Meidän pelin riisuttua versiota, kuitenkin osoitti, että paremmalla pelin organisoinnilla Suomi olisi ponnistanut mitaleille, sillä kaiken kaikkiaan näissä kisoissa pelattiin hyvin pelaajavetoista lätkää ilman tiukkoja pelillisiä raameja.
Pelitavallisesti oli kuitenkin yksi aihio, joka ilman muuta oli näiden kisojen mielenkiintoisin asia: Igor Larionovin suunnittelema Venäjän hyökkäyspeli. Erityisen kiinnostavaa on nähdä, miten tämä pelitapa jatkossa kehittyy ja aletaanko sitä ajaa määrätietoisesti laajemminkin venäläisten joukkueiden pelitavaksi. Voisi kuvitella, että Putinia kiehtoisi ajatus yhtenäisestä venäläisestä kiekkoidentiteetistä, ikään kuin muistumana legendaarisen punakoneen ajosta. Larionovhan toimii myös Venäjän jääkiekkoliiton neuvonantajana, ja liiton puheenjohtajana on entinen pelikaveri Vladislav Tretjak.
Larionov on kutsunut suunnittelemaansa hyökkäystapaa "kloppimaiseksi" jääkiekoksi. tavoitteena on hallita kiekkoa mahdollisimman pitkään, ja jos peliväline menetetään hyökkäysalueella, isketään välitön nopea "gegenpressen", ja ellei se tuota kiekonriistoa, vasta sitten siirrytään puolustavaan asetelmaan. Ajatus on siis sama kuin Jürgen Kloppilla: "Umschaltmoment" ei ole vaihe, jossa siirrytään puolustukseen, vaan se on keino hyökätä. "Gegenpressen"-vaiheessa oman joukkueen pelaajat ovat yhä hyökkäävissä asemissa, ja jos peliväline saadaan tässä vaiheessa oman joukkueen haltuun, pelaajat ovat edelleen oikeissa asemissa ja voivat löytää aukkoja vastustajan muodostelmasta. Tämä on siis pelifilosofisesti erilainen lähtökohta kuin se eteenpäin puolustaminen tai erilaiset karvauspelin muodot, joihin jääkiekkoilussa on totuttu.
KHL on ison kaukalon kamppailusarja, ja venäläiset pelaajat ovat sen vuoksi hyvin valmennettuja sellaiseen peliin, jossa kiekkoa yritetään hallita mahdollisimman pitkään. Näissä kisoissa Venäjä oli kaikkein kamppailuvoimaisin ryhmä.
Välierässä Ruotsia vastaan tämä Venäjän hyökkäyspelaaminen toimi aika hyvin ja tuotti monia pitkiä kiekkoralleja Ruotsin päädyssä. Loppuottelusta olen nähnyt vasta jäähyjen rikkoman ensimmäisen erän. Näissä kisoissa Venäjällä oli suuria ongelmia sopeutua tarkkaan tuomarilinjaan, ja pelaajat ottivat paljon älyttömiä jäähyjä, jotka finaalissa ilmeisesti koituivat kohtalokkaiksi. KHLssa tuomarilinja on aika väljä. Jos ajatellaan miesten tasoa, niin Euroopasta kootut venäläisjoukkueet saattaisivat olla riittävän kurinalaisia pelatakseen "kloppimaista" jääkiekkoa, mutta NHL-nipuilta sellaista tuskin voidaan odottaa.
Kaiken kaikkiaan kiekkoälyköksi kutsutun Larionovin suunnitelma on jälleen lupaava osoitus siitä, että eurooppalaiset valmentajat voivat ammentaa ideoita jalkapallosta.
Jää nähtäväksi, riittääkö Larionovilla kiinnostusta ryhtyä joskus Venään A-maajoukkueen valmentajaksi. Ainakin hänellä olisi myös NHL-tähtien kunnioitus tukenaan.