Onhan tuo nyt hemmetin epäreilua vastustajalle, että toisella on viismetrinen maila ja kun vähän kurottaa niin kiekko on napattu pois
Tämä
Edut toki iskee tuntuvasti myös vastaan, kun Anttilaa saa todennäköisesti """puolustaa""" varsinkin pudotuspeleissä aivan miten tahansa: reppuselkään kiipeämällä ja surutta selkään ajellen. Onhan kyseessä sentään kuolematon jättiläinen, joka rahvaiden tuomareiden järjenjuoksulla ei tunne kipua koskaan.
Noin niin kuin muutoin tälle hankinnalle tuli jo täysi oikeutus voitetun Lukko-pelin jälkeen, kun joukkue kävi kiittämässä faneja ja näki Anttilan ilmeen. Siinä nimittäin tiivistyi paljon enemmän kuin pelkästään yksittäinen pelaajatarina.
Markolla oli kaikki avaimet jäädä loppukaudeksi himaan pötköttämään, suunnata Turkuun Supercell-massien luokse tai valita vaikka Sveitsin sarja. Täällä oltaisiin sitten seurattu lempääläisen uraa "Ex-Ilvekset maailmalla" -ketjussa. Kesälomalla oltais ehkä bongattu terassilla lehtiä lukiessa jokin viihdehaastis, missä mainitaan pienellä präntillä "Anttila ei poissulje pelaamista Ilveksessä vielä jonain päivänä". Syvällä sisimmässä ehkä jopa jollain prosentilla uskottu vielä tähän fantasiaan ja kilistelty kaverin kanssa sitaatin kunniaksi.
Mutta sen sijaan tuolla se mennä viilettää keltavihreissä väreissä Ilveksessä, vaikka kuinka yrittää itseään nipistellä. Kauniiden sanojen sijaan kerrankin konkretiaa. En usko tämän kertovan Anttilan poikkeuksellisesta lojaaliudesta Ilvestä kohtaan tai palavasta halusta saapua kaikista maailman joukkueista nimenomaan Ilvekseen. Vaikka tietysti hienoa, jos on sitäkin. Ja toki kaikki on mahdollistunut hyvin poikkeuksellisten tapahtumien kautta ylipäätään.
Olkoon vuosien saatossa kuinka kuluneeksi muodostunut narratiivi tahansa, jälleen kerran on todettava että tuoreen olympiavoittajan paluu Ipaan kertoo tämän organisaation uskottavuudesta. Kuilun partaalta sarjakärkikamppailuun ja ennen kaikkea ammattimaiseks puljuks. Eihän siinä voi muuta kuin hymyillä, kun Anttilan kaltainen hahmo leikittelee heti ensimmäisessä (?) Ilves-vaihdossaan joukkuehengen todellisen sielun eli Panumiehen kanssa tyhjän maalin äärelle.
Niin ja se ilme. Tämä on toki Ilveksen kannattajan romantisoitu tulkinta ripauksella keittiöpsykologiaa. Mutta ilme oli sekoitus helpotusta (voitosta), hämmennystä (miten hieno meininki faneilla) ja iloa (siitä missä pisteessä Ilveksessä ollaan nyt). Raskas kausi meneillään olympialaisineen, seuravaihtoineen, maailmantilanteineen ja parrasvaloineen, joten toivottavasti Anttila jaksaa myös henkisesti päätyyn asti. Mestaruusjuhlien jälkeen saa levätä.