Sjöblom - case oli siinä mielessä tärkeä osa Ilveksen historiaa että pitkän korpivaelluksen jälkeen tuo tosiaan tuntui aivan järjettömän hyvältä edes muutamaksi viikoksi saada jonkinlainen tuulahdus muutoksen mahdollisuudesta. Siinä muutaman viikon aikana saatiin se aavistus siitä mitä Tampereen Ilves VOISI olla, jos sen toimintatapoihin ja vaatimustasoihin saataisiin muutos ja "Biggest Ilves-fan ever" - antaisi seuralleen mahdollisuuden hengittää. Ja sitä korkeammalta sitä sitten tiputtiin ja muistan edelleen sen tunteen kun sen ymmärsi että mitään muutosta ei tule. Että jatketaan samalla tavalla, hankitaan pelaajia jotka suostuu tulemaan Ilvekseen, lanseerataan joku ***tanan projekti ja vedätetään sillä taas euroja kannattajilta, karsintojen/jumbosijan välttäminen on meidän mestaruus ja siitä kuinka alas voi vaatimustason vetää tehdään oma taiteenlajinsa. Oli asioilla yhteyttä tai ei, niin saman tien kun kaupat purkautui, alkoikin peli sakata ja kausihan päättyi siihen kun HPK tuli viimeisellä kierroksella ohi eikä Ilves pystynyt ottamaan kuudesta pelistä sitä yhtä ratkaisevaa voittoa. Niinä vuosinahan Jatkoaika teki kolumnin joka otsikoitiin "Ilves tekee itsestään itsensä nöyryyttämisen taidetta". Se kuvasi sitä menoa aika hyvin.
Kaupan perumiselle oli sinänsä syynsä, mutta jotenkin se peruminen kertoi enemmän shortsipoikain ja Kainulaisen hallituksen tavasta johtaa kuin itse ostajakandidaatista. Siinä oli kaiken maailman lyijykynälistat, fanien ruoskimiset ja sitten vielä kahvittelukutsut joilla yritettiin ostaa luottamusta omalle toiminnalleen. Ja kaiken tämän päätteeksi vielä Manngardilla oli omat puolustelijansa jotka oli sitä mieltä että jo kolmannen kerran Vinnie pelasti Ilveksen, olkaas nyt vaan tyytyväisiä. Myöhemmin Sjöblom kommentoi asiaa että kyllä hänelläkin alkoi siinä vaiheessa keulimaan ja nyt hoitaisi asioita eri tavalla.
Onneksi omistajanvaihdos saatiin maaliin ja nyt eletään sitä unelmaa joka vielä 10 vuotta sitten tuntui kauniilta päiväunelta, johon saattoi itsensä tuudittaa kun maailman realismi puski päälle kaikessa rumuudessa. Mutta siihen minä kyllä kuulisin mielelläni vastauksen että mitä niin kamalaa se Sjöblom sitten teki, tai olisi voinut tehdä, että jatkaminen sillä samalla tavalla, luokattomalla johtamisella ja urheilullisella alisuorittamisella tiellä jonka päässä seura oli vain päivien päässä konkurssista, oli sekin parempi vaihtoehto kuin tälle kaverille myyminen?