Peli on muuttunut valtavasti muutamassa vuodessa ja muuttuu yhä. Lähden siis siitä oletuksesta, että jatkossa Ilves olisi pelillisesti, jos ei suorastaan edelläkävijä, niin ainakin aallon harjalla. Yritän luottaa tässä suhteessa Salon panokseen.
Jos halutaan rakentaa tulevaisuuden mestarijoukkue, Ilveksen nykypuolustajista Laaksonen ja Parikka ovat sellaisia, jotka kelpaavat ihan ykköspariinkin. Laaksosen pitää toki oppia lukemaan tilanteita paremmin (milloin syöttää, milloin kuljettaa, milloin ei pidä ottaa riskiä) ja Parikan on edelleen kehitettävä kiekollista peliään. Hukuissa pyörinyt Elorinne olisi kelpo pakki kakkospariin; hänellä on nähtyä enemmän kiekollista potentiaalia. Hänen parikseen pitäisi hankkia hyvin liikkuva kiekollinen puolustaja, joka ymmärtää pelata eurooppalaisittain (ei siis pitkiä kuljetuksia yli keskialueen, vaan kiekko liikkeelle.) Floodilla on hyvä teholukema, mutta modernin jääkiekkoilun tarpeisiin pelaaminen on aivan liian staattista (Flood on melkein aina paikoillaan saadessaan kiekon ja etsiessään syöttöpaikkaa.) Salmelalla ja Matinpalolla on kiekollisia eväitä, mikäli kehitys on ripeää, Vainiollakin rajauksin.
Generousin ja Pentikäisen tapaisilla puolustajilla sen sijaan ei ole tulevaisuudessa minkäänlaista käyttöä.
Pohjoisamerikkalaisten pelaajien kohdalla korostetaan usein sitä, että he ovat pidettyjä pukukopissa. Samalla unohdetaan se, että suurin osa joukkueiden pelaajista tulee ihan hyvin toimeen toistensa kanssa. Eikä miesvaltaisessa hierarkkisessa yhteisössä jäsenten tarvitse olla ystäviä keskenään; he voivat olla jopa vihamiehiä, mutta homma silti toimii. koska keskinäinen kunnioitus syntyy siitä, että jokainen hoitaa oman hommansa yhteisen tavoitteen eteen.
Johtajuudenkin merkitystä on ylimainostettu. Tapio Laakson piti oleman aivan verraton johtaja ja persoona, mutta niin vain joukkue oli usein aivan yössä. Suomalaisiin pätee yhä se vanha viisaus, että heitä pitää johtaa edestä. Pelaaja voi pitää palopuheita pukukopissa tai räyhätä vaihtoaitiossa, mutta jos hän ei ole kaukalossa sanojensa mittainen, hänen johtajuutensa ei realisoidu. Kuinka moni Ilveksen hyökkääjä todella halusi pelata Laakson ketjussa, ja kuinka moni mahtoi Laakson palautetta kuunnellessaan ajatella, että "tee nyt itsekin jotakin."