Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Masce

Luottopelaaja
Viestejä
2 033
Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Itsellä on hämäriä muistikuvia nuoruudesta. Ennen fanitusta tuli pelattua paljon lätkää, ja pikkuisena muistaakseni tuli kannatettua monia eri seuroja monista eri syistä. Ei mitenkään tuuliviirinä, vaan Liigan ollessa auki tuli usein sympattua nousijaseuroja, erityisesti KalPaa ja Pelicansia. Jääkiekkoa tuli seurattua aktiivisesti ja erityisesti tilastointi veti aikanaan mukanaan moneen eri lajiin. Jääkiekkoseuroista suosikkijoukkue vaihteli suosikkipelaajien mukaan ja taisipa sitä joskus tulla seurattua jopa Tapparaakin jostain ihmeellisestä syystä, jota en nyt muista.

Esikoulu-/alakouluikään tullessa alkoivat kuitenkin monet joukkuekavereista kannattamaan jotakuta seuraa. Useimmat maantieteellisen sijainnin vuoksi Porin Ässiä. Itselle Ässät oli kuitenkin tuohon aikaan se kovin inhokkijoukkue, koska pikkujunioreina tuli pelattua kaikki turnaukset aina Porin Ässien eri kaupunginosajoukkueita vastaan. Erittäin kilpailuhenkisenä ihmisenä ihmettelinkin, miten kaverit pystyivät tuota vihollista fanittamaan. Lopulta päätin itsekin, että nyt on alettava kannustamaan jotakuta joukkuetta. Normaaliin tapaani tein tiukan tilastollisen analyysin parhaimmasta seurasta sopivalla etäisyydellä. Olin aina kokenut itseni jollain tapaa tamperelaiseksi, varsinkin kun läheinen kummitätini asui siellä sekä isäni oli töissä, ja tuli vietettyä aikaa tuossa Pirkanmaan keskuksessa. Tappara-ajoista olin kuitenkin kasvanut ulos sekä huomannut, kuinka paljon Tapparalla oli faneja kotipaikkakunnallani sekä naapurikunnissa, jotka suhteellisen lähellä Mouhijärveä sijaitsevat.

Ilveksessä alkoi olla jotain mystistä, jotain tamperelaista, ja vuosi vuodelta kiintymys tähän seuraan vain kasvoi kasvamistaan. Ensimmäisen ottelun ajankohtaa en muista. Muistikuvia tuosta ottelusta on tasan kolme; Raimo Helminen, Ivan Majevsky sekä Tapparan 3-2 voitto. Tilastojen perusteella tuo voisi sopia kauteen 2001-02. Otteluun päädyttiin, kun kannatin Ilvestä ja kilpailuhenkinen pikkuveljeni oli tietenkin päätynyt Tapparaan vain kiusakseni. Mitään fanituotteitakaan en saanut, kun tuo suosikkijoukkue oli aikoinaan vaihtunut niin tiuhaan, etteivät vanhemmat uskoneet nytkään tosifaniuttani. Kummitädiltäni olin kuitenkin saanut pronssikauden 2000-01 joukkuekuvajulisteen, joka edelleen monen muuton jälkeen melko rispaantuneenakin huoneeni seinässä on kiinnitettynä muistuttamassa niiden aikojen paluusta.

Lopullinen koetinkivi ja lopullisen siteen minun ja Ilveksen välille loi tuskan kausi 2002-03. Isä ja äiti seurasivat vierestä tuskaani sekä joukkueen kurimuksen kanssa myötäelämistä. Kauden käännyttyä jouluun ja Ilveksen ollessa selvästi viimeisenä kysyi hän minulta, että "Vieläkö jaksat Ilveksen otteita seurata?". Vastasin, että kovemmin kuin ikinä ennen. Aikaa kului, ja hän toisti kysymyksen tasaisin väliajoin. Aina vastasin kertomalla joukkueen kuulumiset sekä sen, että täältä noustaan vielä. Kauden päätyttyä kertoi hän olevansa minusta ylpeä, että jaksoin kannustaa ja seurata suosikkini tekemisiä vaikeasta kaudesta huolimatta. Hän oli hävinnyt työpaikalla jonkun vetonsa työkaverinsa kanssa, joka Ilves-fanina oli sanonut, että tämä rakkaus on ja pysyy. Isäni oli ollut varma, että viimeistään tämä koettelemus saa minut jälleen vaihtamaan seuraa. Ei saanut, ja nyt hän uskoi, että tämä side oli pysyvä.

Niin, se vedonlyönti. En tiedä, mitä isäni olisi saanut, jos olisi tuon vedon voittanut, mutta hävitessään hän oli työkaverillensa luvannut ostaa minulle ensimmäisen fanituotteeni. Se oli isohko Ilves-lippu. Seuraavana jouluna sain kauan kaipaamani ensimmäisen fanipaidan. Muistan, kuinka aivan jouluun asti arvoin haluanko Helmisen vaiko Viitakosken paidan. Lopulta tilanne ratkesi, kun sain tietää, että suvussamme on siteitä hyvinkin lähelle Viitakoskea ja tämän sukua. Tuon jälkeen alkoi myös putki, jossa kävin katsomassa vähintään yhden ottelun kaudessa Hakametsässä ja kenties Isomäessä. 18 vuotta täytettyäni aloin osallistua useasti fanimatkoille.

Tuo jatkui jokusen vuoden, vaikka kaudet eivät mitään riemukulkua olleetkaan. Itselleni tuli muutto Vaasaan, ja tilanteet Ilveksen toimistolla alkoivat eskaloitua. Ensin aloin boikotoimaan kotiotteluita, koska miksi minun pitäisi järjestellä päiväni ja arkeni vain Ilveksen vuoksi, kun toimistollakin perseiltiin palkallisina, miten ehdittiin. Joukkuetta halusin silti edelleen tukea ja kiersin vierasfanimatkoilla. Lopulta Sport nousi Liigaan, ja lähes kaikki ottelut on tullut käytyä katsomassa Kuparisaaressa.

Viime keväänä lopulta tuo ihana omistajanvaihdos näki päivänvalon. Itselleni palautui tuo pienen lapsen lapsenusko parempaan huomiseen kuin kaudella 2002-03 konsanaan. Palasin Hakametsään yli neljän vuoden tauon jälkeen, ja otteita on tullut seurattua nyt tarkemmin kuin nuoruuden huippuvuosina. Heikkoja jääkiekkokausia ovat kompensoineet hienot otteet jalkapallokentillä, ja nyt kun jääkiekossakin alkaa näyttää hiljalleen paremmalta, on tämä ehkä hivenen kyseenalaisestikin alkanut rakkaus vahvistunut palaen kuumemmin kuin koskaan ennen.

Ikäkin on tuonut viisautta eikä Tapparaa ole tullut inhottua ja vihattua enää viime vuosina niin kuin nuorena teininä. KalPa ja Pelicanskin ovat mukavia symppisseuroja, mutta eivät enää mitään kiinnostuksen kohteita. Sportin otteita tulee seurattua nykyisen asuinsijaintini vuoksi sekä lapsuudenmuistot ja kotiseutu on nyt opettanut symppaamaan Ässiä. Erityisesti 2013 kauden mestaruus lämmittää mieltäni Ilveksen omaa odotellessa. Pronssikausi osui aivan faniuteni alkutaipaleille, joten en ole päässyt tosifaniuteni aikana elämään Ilveksen kanssa mitään suurta riemukulkua, ja edelleen monet uudet tuttavuudet ihmettelevät, miten olen asuinseudultani kaikkien näiden kärsimysvuosien jälkeenkin kannustamaan Ilvestä. Osan äänensävystä aistii joskus jopa pientä sääliä.

Yksi rakkaus, yksi seura. Elämäni lähtökohtien vuoksi minulta kesti monta synkkää ja harmaata vuotta löytää tuo keltavihreys sydämestäni, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt rakkaus on vahvempi kuin koskaan enkä todellakaan voisi ajatellakaan mitään muuta. Itse asiassa nuoruusvuosia muistellessani mietin, että miten en näin selvää asiaa silloin nähnytkään. Ilves on antanut elämääni paljon, mutta toivon, että vielä joskus se antaa paljon enemmän. Vaikkapa näistä kevään peleistä jonakin vuonna... Paljon on eletty ja koettu, mutta usko tulevaisuuteen on vahvempi kuin koskaan ennen.

Pro Uusi Ilves!
 

Jarno Saarinen

Luottopelaaja
Viestejä
1 689
Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Nämä tosielämän tarinat on aivan mahtavia, joku oikeasti taitava kynäilijä saisi näiden tarinoiden taustoista haastatteluilla melko upean teoksen aikaiseksi. Omaan geneettiseen ilvesläisyyteen siis kuuluu papan vintillä tehdyt ilveslöydöt, isän B junnuna joskus 60 luvulla käyttämät pelihanskat ja logo pelipaidasta. Kaikkea mahtavaa sinne purujen sekaan oli hautautunutkin.

J
 

Epilänharjun Huuhkaja

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
117
Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Vaari oli Ilves ja tätä kautta myös isäni. Isä oli myös vahvasti Ilveksen toiminnassa mukana, hoiti aikoinaan Ry:n varustepuolta ja valmensi junnuissa, löytyypä ainakin Sydämen Asiana Ilves-kirjasta jopa joukkuekuva jossa isäni poseeraa. Jonkin aikaa valmensi itseään Raimoa ja kerran kun yössä Raimoon törmäsin ja asiasta kysyin, niin muisti isän jopa nimeltä.

Peleissä tuli käytyä jo todella pienenä nassikkana, vaarilla ja meillä oli kausikortit A2-katsomoon samoille paikoille monta vuotta. 85 vuoden mestaruutta en juurikaan muista, mutta sitä seuranneet kolme kurjuuden vuotta on painunut mieleen. Koulussa moni hyppäsi tuolloin naapurin kelkkaan ja tietysti sitä piti sitten uhota kaikille Ilvesläisille, kuinka kannattaisi vaan vaihtaa väriä jne.

Ei siis ole meikäläisellä ollut missään vaiheessa mahdollisuutta valita joukkuetta. Välillä on kyllä toivonut, että Ilves ei olisi niin iso asia elämässä, sitä kun tahtoo ottaa tappiot niin koville, että esim. kotona on ymmärretty ettei häviön jälkeen parane hetkeen jutella mun kanssa mitään ::) Onneksi ainakin siskoille Ilves on yhtä iso asia, eli voi sitten yhdessä purkaa vi... harmitusta.

Mutta kaikesta harmista, huolesta, suuttumuksesta ja pettymyksistä huolimatta sykkii rinnassa Ilveksen sydän, nyt ja aina.
 

Ake

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
576
En o tampereella koskaan asunut, kun uuden karheessa taykssissa syntynyt ja pari kertaa lasareetissa olleena. Asunut koko iän Kangasalla. Kuullemma neli vuotiaana kysyi isältä , mitä joukkuetta kannattaa. Isä siihen , että Ilvestä ja minä sanoin niin minäkin. Kysyin myös vaarilta , joka sanoi ; Tampereella ei ole kuin yksi seura hämäläismiehelle. Ei kai hän mitään TBKta kannata. Isä oli ollut Ilkossa armeijassa yhdessä Linkosuon Jussin kanssa ja olihan sielä muitakin kiekkoilijoita , mutta sano kaikki tapparalaiset oli täysiä mulkkuja. Setämies vei mua useesti hakamettään ilvesläisiä tietty kanssa. Kerran kuus tai seittemän vuotiaana Koovee pelissä istu hiukan nauttinut vastustajan kannattaja vieressä . Meillä tuli tietenkin sanaharkkaa , että kumpi vie voiton . Minä varmana asiasta olin lyönyt pennistä vetoo meikäläisten voitosta. Parasta oli takasin tullessa messukylän grillältä sedän ostamat lihapiirakat ja pieni maito. No setä meni muutaman vuoden päästä naimisiin ja muutti Orivedelle joten peleissä käynti harveni ja loppu kokonaan. Isä oli joskus mukana ,mutta rakensi perheelle taloa ja mukuloiden kasvaessa vielä laajensi puolet lisää . Joskus yhdeksän vuotiaana mentiin kaksistaan Ilves-Luolaan ja ostettiin mulle talvipusero. Mentiin kassalle maksamaan ja huomattiin Oksasen Lasse siinä vieressä . Minä pyysin nimmarin ja Oka veti tussilla uuden takin hihaan. Olin pikkasen ylpeenä esitelly kaikille. No ei nimmari kauaa pysyny. 85 oli armeijassa ei paljo pelejä nähny. Finaaleiden aikaan kolme viikkoo lapin rundilla. Joku kuuli jostain mestaruudesta. Tuli vähäksi aikaa hyvä fiilis ainaseen vitutukseen.
 

bruttokansantuote

Luottopelaaja
Viestejä
1 324
Tuossa joku aika sitten Facebookin Ilves Tampere -ryhmässä kysyttiin, että missäpäin Tampereen ulkopuolella asuvat Ilves-fanit asuvat. Siellä tuli paljon eri paikkakuntia ympäri Suomea. Tietenkin osa heistä on varmasti Pirkanmaalta muualle Suomeen muuttaneita. En muista, mitä kuntia tai kaupunkeja ne oli, mutta siellä oli yllättävän paljon Ilves-faneja joistain tietyistä aika pienistäkin kunnista tai kaupungeista, jotka eivät ole lähelläkään Pirkanmaata. Olisi mielenkiintoista kuulla varsinkin sellaisten Ilves-fanien tarinaa, miten he ovat valinneet Ilveksen suosikkiseurakseen, jotka eivät ole koskaan asuneet Pirkanmaalla, tai vaikka heillä ei olisi edes mitään siteitä (esim. suvun kautta) Pirkanmaalle. Onko Ilves saatettu valita lapsena tai nuorena vaikka logon tai pelipaidan hienouden vuoksi? Menestyksen takia ei ainakaan, ainakin jos on syntynyt tällä vuosituhannella. :D Musta se on mahtavaa, että Ilves-faneja syntyy Pirkanmaan ulkopuolellakin, ja välittämättä siitä, että menestys on ollut tällä vuosituhannella kehnoa.
 
Viimeksi muokattu:

vivalavili

Luottopelaaja
Viestejä
1 430
Varmasti yksi syy miksi joukkueiden faneja löytyy kauempaakin kuin joukkueen kotikaupungin välittömästä läheisyydestä on se, että kun lasten (ja miksei aikuistenkin) suosikkipelaajat tai esimerkiksi lupaavat nuoret pelaajat vaihtavat seuraa niin täten myös näiden pelaajien fanien kiinnostus myös siirtyy siihen uuteen joukkueeseen. Tämä konkretisoituu varsinkin kaupungeissa ja kunnissa, joissa ei välttämättä ole omaa liigaseuraa. Esimerkkinä vaikka Tuukka Rask, joka siirtyi Sapkon junioreista Ilveksen junioreihin 2003 ja nousi sitten Ilveksestä korkealle tasolla ja kasvoi lopulta Vezina-voittajaksi.
 

bruttokansantuote

Luottopelaaja
Viestejä
1 324
Varmasti yksi syy miksi joukkueiden faneja löytyy kauempaakin kuin joukkueen kotikaupungin välittömästä läheisyydestä on se, että kun lasten (ja miksei aikuistenkin) suosikkipelaajat tai esimerkiksi lupaavat nuoret pelaajat vaihtavat seuraa niin täten myös näiden pelaajien fanien kiinnostus myös siirtyy siihen uuteen joukkueeseen. Tämä konkretisoituu varsinkin kaupungeissa ja kunnissa, joissa ei välttämättä ole omaa liigaseuraa. Esimerkkinä vaikka Tuukka Rask, joka siirtyi Sapkon junioreista Ilveksen junioreihin 2003 ja nousi sitten Ilveksestä korkealle tasolla ja kasvoi lopulta Vezina-voittajaksi.

Se oli vaan mielenkiintoista, kun niissä Facebook-vastauksissa oli yllättävän paljon sanottu ainakin parin jonkun suht kaukana Pirkanmaalta olevan suht pienen paikkakunnan nimi, että miten juuri siellä on monia Ilves-faneja. Ja muistelisin, että ne oli sellaisia kuntia, joista tai niiden läheltä ei ole lähtenyt jotain merkittäviä Ilves-pelaajia joskus. Tietenkin, jos ainakin osa heistä on samaa perhettä tai samaa sukua, jotka ovat muuttaneet aiemmin sinne Pirkanmaalta.

Mulla on sellainen kuva, että Seinäjoelta päin olisi suht paljon Tappara-faneja. Eikös Kontiola ja Kuusela ole Seinäjoelta kotoisin, mikä voisi selittää asiaa ainakin osittain.
 
Viimeksi muokattu:

rysty

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
280
Olisko ollut vuosi 1975 kun olin serkkujen luona Tampereella. Illalla mentiin katsomaan Hakametsään Ilves-Ässät ottelua. Muistan vielä elävästi tuon ottelun ja tunnelman hallissa, se teki ikimuistoisen vaikutuksen maalaispoikaan. Ilves voitti ottelun muistaakseni jotain 7-3 ja kaiken kukkuraksi Ässien Kari Makkoselta katkesi solisluu ja poistuessaan kaukalosta löi terveellä kädellä mailan tuhannen päreeksi. Siitä asti olen Ilvestä kannattanut vaikken Tampereella ole asunutkaan.
 

Rane

Rivipelaaja
Viestejä
11
Itse en edes muista aikaa etten olis ilvestä kannattanut. Isän ja vaarivainaan perintönä se on tullut. Nyt se jatkuu veljeni lapsien kautta. Synnyin vuonna 76 ja isäni sanoi että oot poika ollu peleissä jo 70 luvulla kun asuttiin Hervannassa.
 

näsinneula

Luottopelaaja
Viestejä
1 727
Itsellä jo pikkunassikasta 60- luvun lopulla isän viedessä halliin ihmettelemään. Sieltä tarina jatkunut Lasse "luistinsukka" Oksasesta tähän päivään. 45- vuotta riippunut kaaulassa ylpeydellä ipa-logo.
 

Luchs

Guest
Vuosi oli 1970 kun muutettiin pääkaupunkiseudulta Tampereelle. Isän työt Lokomolla alkoivat ja muutettiin Rantaperkiöön ns. porrastaloihin.
Ihmettelin vatupassin mittaisena skloddina suunnattomasti sitä, kuinka tamperelaiset syleksivät koko ajan. Toimituksen perimmäinen tarkoitus ei tuolloin avautunut, mutta olihan sekin paikalliseen kulttuuriin integroituvan nuoren silloin opeteltava, niin kuin monet muutkin ymmärrysharhaiset tavat.

Homma oli näsinneulan rakentamisen aikaan, jos mahdollista vieläkin polarisoituneempaa kuin tänä päivänä, pihalle ei ollut menemistä ennen kuin tunnustit jompaa kumpaa väriä, enkä ole vieläkään osannut analysoida mitään järkisyytä valinnalleni, ehkä ilves oli jotain konkreettisempaa, villimpää ja uljaampaa kuin tappara, joka oli vain kuollut eloton esine vailla elämää.
 

Anttis

Luottopelaaja
Viestejä
2 776
Olin ala-asteen ensimmäisellä luokalla silloin ja näin Ilveksen tarran iso siskoni huoneen ovessa ja logon hienous teki vaikutuksen! Mestaruudesta ei ollut hajuakaan silloin, tai en muista enään, enkä edes sitä menikö koko kylä sekaisin Jalon tuoman mestaruuden jälkeen! :) Eli Jalon kotikuntansa ollaan kotoisin
 

Reborn Lynx

Luottopelaaja
Viestejä
1 127
Isäni on aina ollut Tappara. Ei nyt fanaattinen, mut kuitenkin. Itse taas ollut Ilves niin kauan kuin muistan. Ei mitään muistikuvaa miksi valitsin Ilveksen, enkä Tapparaa, kuten isäni. Ehkä Ilvekseksi vaan synnytään :)
 

Ilvua

Luottopelaaja
Viestejä
1 479
Syssyllä -85 aloitin ala-asteen kuusi vuotiaana, ja siitä se jotenkin lähti.
Jotkut kaverit pelasivat Ilveksessä ja heillä oli hienot takit..
 

Qsis

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
208
Pikkuhiljaa ja vasta aikuisiällä, junan tuoma tamperelainen kun olen. Ja voisipa sanoa, että lopulta Ilvessydän alkoi rinnassa sykkimään oman pojan inspiroimana.

Pojasta on kasvanut futisharrastuksensa kautta aika fanaattinenkin Ilvesmies, ja kannatus levisi pojalla myös kiekkoon, vaikka luokassa kaikki muut kannattavat Tapparaa. Luonnollisesti myös kaikki luokan kiekkoilijat pelaavat Tapparassa. Poika ylpeänä vetelee kouluun Ilvespipoa ja -hupparia päälle, bongailee Ilveksen värejä sieltä sun täältä, jokainen autoista bongattu Ilvestarra on ilmoittamisen arvoinen asia ja sitä rataa. Poika aloitti jopa jääkiekon tällä kaudella, koska haluaa kuulema tulla parhaaksi, pelata Ilveksessä, ja osoittaa näin luokan muille pojille, että Ilves on parempi.

Sitä kautta on tässä muutaman vuoden sisään tultu siihen pisteeseen, että valmennan Ilveksessä futista junnuille, kausarit löytyy sekä kiekon että futiksen puolelle ja huivejakin alkaa eteisessä olemaan kaksinumeroinen luku.

Lisäksi tässä vuosien aikana on tullut tutustuttua Ilveksen kannattajakuntaan, jolle tälläinen myöhäisherännyt Ilveskannattaja on täysin tervetullut porukkaan mukaan. Ilves todellakin tuntuu perheeltä.
 

Robert ja Nollakulma

Luottopelaaja
Viestejä
6 033
Pikkuhiljaa ja vasta aikuisiällä, junan tuoma tamperelainen kun olen. Ja voisipa sanoa, että lopulta Ilvessydän alkoi rinnassa sykkimään oman pojan inspiroimana.

Pojasta on kasvanut futisharrastuksensa kautta aika fanaattinenkin Ilvesmies, ja kannatus levisi pojalla myös kiekkoon, vaikka luokassa kaikki muut kannattavat Tapparaa. Luonnollisesti myös kaikki luokan kiekkoilijat pelaavat Tapparassa. Poika ylpeänä vetelee kouluun Ilvespipoa ja -hupparia päälle, bongailee Ilveksen värejä sieltä sun täältä, jokainen autoista bongattu Ilvestarra on ilmoittamisen arvoinen asia ja sitä rataa. Poika aloitti jopa jääkiekon tällä kaudella, koska haluaa kuulema tulla parhaaksi, pelata Ilveksessä, ja osoittaa näin luokan muille pojille, että Ilves on parempi.

Sitä kautta on tässä muutaman vuoden sisään tultu siihen pisteeseen, että valmennan Ilveksessä futista junnuille, kausarit löytyy sekä kiekon että futiksen puolelle ja huivejakin alkaa eteisessä olemaan kaksinumeroinen luku.

Lisäksi tässä vuosien aikana on tullut tutustuttua Ilveksen kannattajakuntaan, jolle tälläinen myöhäisherännyt Ilveskannattaja on täysin tervetullut porukkaan mukaan. Ilves todellakin tuntuu perheeltä.

Jos täällä jaettaisiin palkinto vuoden foorumitekstistä, niin tämä olisi kyllä vahvoilla.
 

delorean

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
344
Syvä kumarrus jäsen Qsisille.

Itsellä isäukko on pelannut aikanaan Tapparassa A-junioreihin ja pääsi muutaman liigapelinkin pelaamaan 1970-luvun lopulla. Sieltä puolelta suku on Tappara-henkistä ja omanikäisiä serkkuja on pelannut Tapparan junnuissa. Äidin suku puolestaan paria poikkeusta lukuunottamatta on aina ollut Ilveksen porukkaa futiksessa ja lätkässä, kuten on toki itsekin.

Vaikka vielä Hervannan kolmiossa kontatessa on saattanut kotona pyöriä Montrealin mailoja ja muistaakseni Tapparan kausijulkaisukin tuli kotiin saakka 80-luvun lopulla, niin ensimmäinen muistikuva on kuitenkin Ilveksen pelistä enon kanssa (olikohan vuosi 1988, ja vastassa TPS). Tuosta nyt ei vielä sielua kissaeläimellä polttomerkitty, mutta 1992 kun liityin futis-Ilveksen G-junnuihin kaupunginosaliigaan, niin alkoi seura vähitellen valikoitua. Muutamassa Ilveksen kiekkopelissäkin tuli sen jälkeen käytyä, mutta muistan tehneeni "syrjähypyn" kaudella 1993-94, kun kannatin hetken Tapparaa. Sain muistaakseni kannattajalipun ja kävin katsomassa Tappara-Jyp -matsin tuolla kaudella syksyllä. Syytä en kyllä muista, joten armahtakaa.

No, tuota ei kestänyt kuin vuodenvaihteeseen, loppukauden kannatin taas Ilvestä. Kun kavereista ja koulun luokastakin oli enemmistö Ilveksen faneja ja lisäksi äidin kanssa asuttiin, niin siinä sitä sitten ryhdyttiin kunnolla seuraamaan ja kannattamaan. Kaudesta 1994-95 lähtien ollaankin pysytty sitten visusti kelta-vihreällä tiellä. Mutta isän Tappara-tausta on kyllä jättänyt sellaisen tietyn kunnioituksen naapuriseuraan, vaikka enpä niiden menestystä juurikaan toivo.

Nykyään asutaan Keski-Suomessa, joka on tietysti Jypin vahvaa seutua mutta kyllä täällä jonkin verran myös Ilveksenkin kannattajia asuu. Syksyllä syntyvä esikoinen saa toki aikanaan tehdä valintansa, mutta tähdätään kasvatuksessa siihen että hän voisi joskus tulla jatkamaan tänne ketjun aiheeseen... :)
 
Viimeksi muokattu:

Serve

Luottopelaaja
Viestejä
2 319
Poika ylpeänä vetelee kouluun Ilvespipoa ja -hupparia päälle

Itsellä nousee aina fiilis, kun näkee jonkun päällä Ilves-tuotteita, tai autossa Ilves-tarran.
Koska kyseessä on oikea fani, eikä mikään Glory hunter
 
Ylös