Oma tarina varmaankin melko poikkeava. Isäni, joka siis Tapparan kannattaja huomasi 85 vuonna, että mua alko kiekon seuraaminen kiinnostaan. Olin seitsemän vuotias.
En tiennyt, että isäni kannusti Tapparaa. Isäni kun huomasi, että jääkiekko kiinnosti, ni vei minut katsomaan Ilveksen finaalimatseja, kun kerran tamperelainen seura oli finaaleissa ja oli juuri huomannut ison kiinnostukseni ylipäätään jääkiekkoon.
Isäni toivoi tamperelaiselle joukkueelle menestystä finaalissa turkulaisia vastaan, joten luulin, että isäni ja myös hänen kaverinsa, jota pikkupoikana ihannoin, olisivat olleet Ilveksen kannattajia.
Ajattelin ruveta kannustamaan Ilvestä, koska isäni ja hänen kaverinsakkin kannusti. Se oli menoa. Olin totaalisessa Ilves-huumassa.
Ei mennyt kauaa, kun minulle paljastui, että isäni ja kaverinsa olivatkin erittäin suureksi yllätyksekseni ja pettymuksekseni tapparan kannattajia.
No, se ei minua kiinnostanut enää. Sydämeni kuului jo Ilvekselle. Ei käynyt pienessä mielessäkään enää kääntää takkia.
Isääni kaduttaa tänäkin päivänä, että vei minut silloin Ilveksen peliin. Minua ei. On vai yksi seura....