JYP eli monta vuotta ottaen riskiä ja monta vuotta se riski kannatti. Mutta lopulta se arki Jyväskyläänkin laskeutui eikä enää ollutkaan varaa vuodesta toiseen hommata Perriniä, Immosta, Hubacekia, Boycea ja Kariyaa. Kakka osui tuulettimeen kaudella 2017 - 2018 kun CHL mestaruudesta huolimatta, joka toi kassaan budjetoimattomat 300 000 tulot, tilikausi osoitti 200 000 tappiota. Selvästi joukkue rakennettu sen varaan että vähintään välieräpaikka tulee ja sitten kun kyykätään niin monen vuoden työ valuu hukkaan.
JYP:n ongelmat on olleet rakenteellisia jotka lähtivät tästä "luokkakokous" - huumasta kun Seppänen halusi koota joukkueen "kerran vielä, pojat" - meiningillä sitoen monet parhaat päivänsä nähneet pelaajat monivuotisilla kalliilla sopimuksilla. Nyt on Jyväskylässä palattu perusasioiden äärelle. Halli on pieni, talousalue ei elätä miljoonilla eikä juniorimylly tuota pelimiehiä vuosittain. Niin ne ajat muuttuu ja tämä on yhden ajan loppu Jyväskylässä. Sen verran pahasti ehti Jyväskylässä nousta päähän menestys että tekee vain hyvää hakea vähän liigakannattajan arkea.
Mutta ketään JYPistä en tänne kaipaa eikä tässä oikein parane haaveilla. Muistetaan että Ilves pudotti pelaajabudjettiaan 300 000 viime kauteen verrattuna ja se mitä on vielä käyttämättä lienee varattu loukkaantumisten paikkaamiseen.
Mutta vaikka ankeaa on Ilves-kannattajankin arki, niin kannattaa kuitenkin lukea palstakirjoituksia vuosilta 2009 - 2017. Kyllä tämäkin aina parempaa on kun mennä halliin valmiiksi hävinneenä, pelata jostain 10 sijasta ja katsella joukkuetta jossa Tomi Wilenius, Lassi Kokkala ja Valtteri Järviluoma pelaa ykköskentässä.