Niin.. jos nyt esittää hyvinkin kiinnostunutta alakulttuurin historiasta olevaa kirjoittajaa, niin aika kapealla sektorilla liikutaan, jos kontekstia ei ymmärtänyt. Huliganismi lähtee aina liikkeelle jostain. Kuten englannissa pienistä kahakoista alasarjaseurojen otteluissa. Siitä se kasvoi osaksi kannatajakulttuuria, sitä lutuuria, joka lopulta kulminoitui Heysel stadionilla.
Eli jos ajattelee,että Kauppi3:lla tapahtunut oli jokin irrallinen, harmiton ja merkityksetön tapahtuma.. siis vaikka tuntee ultraskulttuurin kunnia ja perinne traditiota noinkin hyvin, on joko naivi tai ei näe kultturinsa merkityksiä ulkopuolelta.
Kas kun tämän kehityksen voi pysäyttää myös sisältäpäin. Pyrkimällä luomaan omaehtoista tulkintaa kultturista, jossa vaikka lippuja ei poltella, ja näin katkasta syyseuraussuhteet jo alkuunsa. Tietty jos tärkeämpää on toteuttaa ison maailman esimerkkiä ilman suomalaiseen kulttuurin syvästi kuuluvaa vastuu tuntoa yhteisöstä laajemmin, ei kannata odottaa hyväksyntää skenen ulkopuolelta.
Toki kuka kaipaa hyväksyntää skenen ulkopuolelta? Se on ihan ok skenen sisällä, mutta yleisesti ottaen en haluaisi, että poliisi alkaa päättään otteluajankohdista kuten jo Suomessa parilla paikkakunnalla tapahtuu. Se luo turvattomuuden tunnetta ja nostaa kynnystä satunnaiskatsojalle saapua otteluihin ja sitäkautta menetyksiä seuran taloudelle.. se syy, joka viimeisenä pakotti sen englantilaisen järjestelmän syntyyn rekistereineen ja nykyisine kasvontunnistuksineen (sitäkö halutaan meille, ei kai).
Kyllä, skenaarion voi kuitata vähättelevästi pikku nujakalla kaupissa, mutta pienet purot jne.
Jalkapallo ja sen ympärillä olevat alakulttuurit eivät ole erillään yhteiskunnasta, vaan ne peilaantuvat toisiinsa. Se kannattaa ymmärtää, vaikka ei sitten valitsisi ottaa sitä huomioon. Ja jos jättää ottamatta, hyväksyy kritiikin jota sille annetaan ulkopuolelta.
En käsittääkseni ole sanonut Ilves-TamU -matsissa tapahtumatta mitättömäksi tapaukseksi, mutta onko se jalkapallopallohuliganismin maihinnousu vai aktivisoituvan kannattajakulttuurin lieveilmiö, yksittäistaupaus, joka on vastaavaisuudessa järjestettävissä paremmin? Ja kyllä, huliganismi lähtee liikkeelle jostain, mutta yhtäsuuruusmerkit ultras-kulttuuriin ovat siitä huolimatta turhia. Huligaaniryhmien toiminta perustuu siihen, että heidän tarkoituksensa on harjoittaa väkivaltaan jalkapallon varjolla. Se on tyhjäpäistä eskapismia vailla minkäänlaista kunniaa. Suuntaus, jota kukaan tasapainoinen ihminen ei halua Suomeen.
Kenties viikonlopun tapahtumat olivat – nimenomaan – huliganismia, jota toteuttivat huligaanit. Sitähän en ole koskaan kieltänyt, etteikö ultras-ryhmiin pesiytyisi myös epätoivottua ainesta, ”huligaaneja”, sillä kaarteen tarjoamat mahdollisuudet kiinnostavat monenlaista väkeä, joista – pientä – osaa ei jalkapallo (tai mikä laji kyseessä onkaan) kiinnosta.
Ultras-kulttuurissa ryhmissä on tietysti laajaakin vaihtelua maittain, paikkakunnittain ja kannattajayhteisöjenkin sisällä, mutta kuten olen jo kirjoittanut, puhtaalla huliganismilla ei ole juurikaan tekemistä
organisoidun kannattamisen kanssa.
Se että Suomessa on joitakin huligaaneja, ja että heillä on jonkinlainen yhteys myös ultras-ryhmiin, ei tarkoita, että nämä ryhmät olisivat huligaanifirmoja tai että ne olisvat kehittymässä sellaiseksi jonkin yksittäisen yhteenoton takia.
Heysel-katastrofi on epäilemättä ikävin tapahtuma eurooppalaisessa katsomohistoriassa, mutta vastaavanlaiseen kehittyminen jonkin varastetun bannerin ja siitä syntyneen tappelun seurauksena on silti aikamoinen dystopia, mielestäni. Siitä huolimatta, että Suomen kontekstissa puhuttaisiin poikkeuksellisesta tapauksesta.
+ 39 RISPETTO
Ei fanaattiset kannattajaryhmät (lue: ultrat) varmastikaan kaipaa lähtökohtaisesti ulkopuolisten hyväksyntää. Se ei silti poista sitä, etteikö kannattajaryhmillä olisi mahdollisuus ja kykenevyys itsereflektioon, joka oikeanlaisen ja terveen kannatajakultturin kehittymisen kannalta on elintärkeää, koska lieveilmiöt ovat olemassa aina. Olen jo maininnut eilen ja tänään asioita, joista itse myös suomalaisia ultras-ryhmiä kritisoin. Monet tapaukset pysäyttävät; isommissa piireissä ne ovat usein vaatineet kuolonuhreja, valitettavasti. Suomen mittakaavassa Tampereen tapaus on kohtalaisen iso, ja keskustelu siitä on siksi luonnollista, mutta on epäreilua syyttää tietämättömyyttään tapauksesta sellaisia tahoja, joilla ei ole siihen osaa eikä arpaa. Se, että jonkin miniryhmän bannerissa lukee ”ULTRAS”, ei tarkoita, että kyseinen ryhmä olisi millään tapaa vastuussa tapahtuneesta.