En ota kantaa palveluihin, tekniikkaan tai muuhun sellaiseen, joka tulee varmasti parantumaan kokemusten ja toistettujen tapahtumien myötä. Tässä kuitenkin omat tunnelmat hallin yleisfasiliteeteista niiltä osin, mitä viikonlopulta jäi mieleen.
Ahtaat käytävät, joilla vallitsee persoonaton ja kolkko tunnelma. Hämärä valaistus yhdistettynä ylikovaa soitettuun jumputijumputi-musiikkiin toivat mielen lähinnä yökerhon.
Itse estradin puolelta jäi mieleen lähinnä hytkyvät penkit, järjettömän pitkä etäisyys omalta paikalta kaukaloon sekä se, etteivät pelin äänet kuulu kaukalosta katsomoon laisinkaan. Aivan kuin katselisi lätkää tv:stä kenttä-äänet mutella tai kuin pelaajat pelaisivat akvaariossa, jossa pleksit vuoraavat kaukalon myös ylhäältä.
Pelaajille puitteet ovat varmasti loistavat ja areena toiminee hyvin konserteissa, MM-kisoissa ja muissa kertaluontoisissa tapahtumissa, mutta etäiseltä tuntuu ajatus, että tästä minkäänlainen koti muodostuisi Hakametsän tunnelmaan tottuneelle. Ehkä 2000-luvulla syntyneet ehtivät kasvaa areenaan kiinni, mutta ainakin minä taidan olla liian vanha, jotta elämäni aikana ehtisin tämän kodikseni tunnistaa. Olin kuin vanhus, joka on siirretty omasta kodistaan siistiin ja kliiniseen hoivakotiin, josta puuttuu sydän.