Yksi iso kynnyskysymys tulee aina ja ikuisesti olemaan hinta. Kaksilapsiselle perheelle peli-ilta Hakametsässä maksaa - mitä? Satakunta euroa? UROKSESSA peruskustannus tulee olemaan suurempi, ja jos siihen vielä lisättäisiin muita aktiviteetteja, kuten shoppailua, ravintolassa tai elokuvissa käynti tai hotelliyöpyminen, täytyisi molempien vanhempien olla hammaslääkäreitä, jos mielii toteuttaa sellaisen koko perheen kokemuksen monta kertaa talvessa.
Satakunta euroa ei edes riitä kun lähdetään huvipuistoihin tai vastaaviin pari kertaa kesässä. Joku Särkänniemi esimerkiksi vaatii aikuisiltakin täysihintaisen rannekkeen ostamisen, vaikka hän kävisi pelkästään sellaisissa laitteissa lapsen kanssa joihin lapsi ei pääse yksin. (ja jos lapsi on pieni, niin nämä ovat todella "lällyjä", eli sellaisia, joissa aikuiselle normaalitilanteessa pitäisi itselleen maksaa, että jaksaisi hidastempoiseen laitteeseen mennä)
Pelkkä mäkkärireissukin on jo puolet siitä satasesta. Kummasti silti tällaiset meidän perheen kaltaiset kahden suht. pienituloisen vanhemman kolmen lapsen perheet kesään niitäkin reissuja saavat mahdutettua.
Ei kai nyt tarkoituskaan olisi koko perhettä saada paikalle jokaiselle kierrokselle, mutta jos niitä perheitä on monta jotka käyvät katsomassa 3-4 matsia kaudessa niin se olisi jo aika huima parannus.
Ja muutenkin minun ideani oli, että ne perheenjäsenet joita kiekko ei kiinnosta menisivät siksi aikaa leffaan ja sitten porukalla sinne purilaiselle.
Kyllä ne kaksilapsiset perheetkin elävät elämää ja kuluttavat muuhunkin kuin välttämättömään, kiekkoviihteen pitäisi päästä lyömään kiilaa siihen niin, että nämä perheet katsovat kiekkoelämyksen sen arvoiseksi, että se mahtuu sille rajatulle listalle, jolla maksamista vaativaa perheaikaa vietetään.