On muuten äärettömän mukava huomata, ettei Ilvestä ahdista tämä Ultras Tampere ollenkaan.
Siitähän vois joku kannattaja ottaa mallia.
Ultralla ei ole nimeä, ainoastaan hyvät ystävät tuntevat hänet. Ultralla ei ole kasvoja, suurimman osan aikaa huppu peittää hänen päätään ja kaulaliina kasvoja. Ultrat ei pukeudu kuin muut, hän ei seuraa muotia, ei myöskään pidä uusista asioista. Kun Ultras kävelee kadulla, vaikka hänellä ei olisi seuran tunnuksia näkyvissä, hänet tunnistetaan. Ultras hyökkää jos hänen kimppuun on hyökätty, auttaa kun se on tarpeellista, hän ei lopeta Ultrana olemista silloinkaan kun hän menee kotiin ja ottaa huivin pois kaulastaan, hän taistelee seitsemän päivää viikossa. Hän suunnittee, haaveilee, toteuttaa ja elää tätä joka päivä ja yö. Kokenut Ultras on esimerkkinä nuoremmille, nuorempi kunnioittaa vanhempaa Ultraa. Nuori Ultras on ylpeä seistessään vanhemman vierellä, oppii vanhempien kritiikistä ja nolostuu vanhemman Ultran auttaessa häntä. Kun normaalit ihmiset katsovat Ultraa, he eivät ymmärrä häntä, eikä hän edes halua tulla ymmärretyksi, eikä myöskään selitellä päämääriään. Jokainen Ultras on erilainen: on niitä jotka käyttävät seuran tunnuksia, niitä jotka ei ole ikinä omistaneet niitä, niitä jotka kulkevat vain oman ryhmänsä mukana sekä niitä jotka muodostavat ryhmänsä yksin. Ultrat ovat erilaisia, mutta heitä yhdistää syvä rakkaus seuraan, periksiantamattomuus seistessä läpi pitkän pelin ja laulaessaan omalle seuralle. Nukkuessa puolijuovuksissa junassa tai bussissa, joka kuljettaa heitä vierasmatseihin, heille tärkeintä on olla ystävien ja veljien kanssa. Tai kun he kokoontuvat marssiksi läpi vieraan kaupungin keskustan, tietäen, että yhdessä he ovat voittamattomia. Kun he jakavat yhden sämpylän tai yhden savukkeen neljän hengen kesken nääntymisen partaalla, silloin he ovat onnellisia. Ja kun he kokoontuvat taistelemaan pelaajan puolesta joka epäonnistui ratkaisevassa rankkarissa, yksi näkemys, yksi päämäärä, yksi mentaliteetti. Kaikki nuo asiat jotka yhdistävät meitä, sekä samaan aikaan erkaannuttavat muusta maailmasta; huolehtivista vanhemmista, pelkäävistä serkuista, koulujen professoreista, työpaikkojen pomoista. Ultras on se käsi joka auttaa sinut jo liikkeellä olevaan junaan. Ultras ei ole vandalismia tai väkivaltaa ilman syytä, se on periksiantamatonta puolustusta heidän elämän tyylilleen, joka on menossa kriisiin sosiaalisten ongelmien, typerän median ja ennen kaikkea epäoikeudenmukaisen suhtautumisen takia. Ultras on tätä ja paljon muuta, tunteita ja intohimoa jota ei pysty selittämään sanoin lasikuplassa eläville ihmisille jotka eivät halua sitä ymmärtää. Ketkä muutkaan olisivat sopivampia muuttamaan heidän asennettaan tätä elämäntyyliä kohtaan kuin he itse. Rikkokaa lasi ja astukaa meidän maailmaan.
