Se käännetty "Yksi rakkaus, yksi seura" oli lupaava kokeilu, mutta vähän huonosti ajoitettu. Se tuli siinä kakkoserän (vai kolmoserän? Vittu kun tuli juotua pari liikaa eikä muista enää) alkupuolella, jolloin KalPa oli niskan päällä ja pitkät sivut horroksessa. Koittakaa uudestaan joskus kun ollaan johdossa ja taitepenkkien NPC:t myös hereillä, niin kyä luulis kajahtavan
Tämä on ihan totta. Sen sijaan sitä edeltänyt meininki oli jo lähes luovuttanutta, kun KalPa iski ottelun tasoihin ja siirtyi johtoon. Tämä ei koske Osaston ydinporukkaa, joka yritti piiskata ympärillään muita kannustamaan, mutta muuten areenan katsomo oli yhtä lamaantunut kuin joukkuekin ja odotti ihmettä ja tunnelman sytyttäjää ulkopuolelta.
Juuri näin,silloin lähtee muutkin
Tämä! Oon talven aikana käynyt useammassa koripallomatsissa Balkanilla. Täällä fanikulttuuri on toki muutenkin hurjempaa kuin käytännössä missään muualla, mutta väitän suurimman eron Suomeen löytyvän siitä, että omaa joukkuetta kannustetaan pelitilanteesta riippumatta. Parhaimmillaan 20 000 ihmistä huutaa yhteen ääneen hajdea, kun kotijoukkueen takamies tuo isossakin tappioasemassa palloa ylös. Hiano nähä.
Täytyy sanoa että on tää homma joskus henkisesti ihan helvetin kivaa ja euforiaa aiheuttavaa.
Uskoisin samaa. Moni sivukatsomoissa ei varmasti vielä tiedä mitä siihen pitäisi huutaa, jos tietävät siihen edes vastata.
Eilen kyllä kajahti pelin jälkeen käytävillä sen verran kovaa, että eiköhän suurinosa tiedä. Halusta se on vaan kiinni
Toi oli muuten kanssa komeeta.
Tää on ihan vitun typerää, että ne ihmiset pitää turpansa kiinni katsomoissa ja pelin ollessa käydessä, vaan sitten voiton tullen huudellaan käytävässä kun siellä kivasti kaikuu. Ei mitään pois siltä pikkucapolta joka varmasti muistaa sen lopunikäänsä, mutta ne samat jotka huutaa käytävillä pelin jälkeen on 90% hiljaa matsin aikana, ja vain voitto siivittää avaamaan äänensä. Vittu
