Kiitos ja näkemiin paineeton palkkasoturi-Palve. Ennen kautta oli vallalla epäilyksiä, miten taso riittää parin Ruotsissa vietetyn floppikauden jälkeen vielä Ilveksen ykkössentteriksi. Runkosarjassa riitti oikein mainiosti ja siitä vielä koristeeksi kakun päälle pistepörssin voitto. Niitä ei ole nähty Ilveksessä liikaa viime vuosikymmenillä. Parhaimmillaan luova ja viihdyttävä pelaaja, joita Ilves-kannattajat ovat aina osanneet arvostaa.
Harmi, että kohta 50 vuotta pelatussa SM-liigassa tie Suomen mestaruuteen kulkee pudotuspelien kautta, koska runkosarjassa ilahduttanut Palve ei tainnut koskaan saapua pudotuspeleihin.
Ennen pudotuspelejä julkaistun Aamulehden jutun tarkoitus oli kai alleviivata Pennasen Ilveksen panostamista psykologiseen valmentamiseen ja kuinka Ilveksen ulkopuolelta tuleva huippuammattilainen voi auttaa katkaisemaan seuran menestymättömyyden kierteen, kun hän ei ole liian syvällä ilvesläisessä mielenmaisemassa. Jääkiekon kaltaisessa joukkueurheilussa ja varsinkin pudotuspelien alla on kuitenkin todella poikkeuksellista, että joukkueen johtaviin pelaajiin kuuluva jäsen ilmoittaa olevansa vain töissä ja jatkaa reissua, kun tehtävä on suoritettu. Vaikka se tavallaan onkin totta ammattilaisurheilussa, niin harvemmin tuota oikein alleviivataan ääneen ja silloinkin huippuammattilainen antaa kuitenkin kaikkensa sille seuralle ja logolle, jolla varustetulla kirjekuorella palkkakuitti kolahtaa postiluukusta.
Taitavimmallakaan pelaajalla ei ole varaa antaa asenteessa yhtään tasoitusta pudotuspeleissä. En tiedä, oliko siitä lopulta kyse Palven kohdalla, mutta siltä se kovasti ainakin näytti katsomoon. Kuka onkaan Ilveksen ykkössentteri ensi kaudella, toivottavasti hänen kohdalla ei ole tällaisia kysymysmerkkejä joukkueeseen sitoutumisen suhteen kuin olemme saaneet todistaa kahden peräkkäisen kauden pannukakkujen kohdalla.