Pelitapa

[Serve#15]

Vs: Pelitapa

Aivan sama näköjään, onko se Raipen silmät kiinni roiskimista ja sinne tänne koohottamista vai modernia kiekonhallintaa viivelähtöineen ym. Kun taas kerran on nolla maalia taulussa! 49 peliä ja alle 100 maalia. Nyt jumalauta kesällä vanerit esille ja kiekkoämpärit viereen ja veteleen niin perkeleesti. Paluu ruohonjuuritasolle vois tehdä hyvää. Fakta on, että suurimmalla osalla laukaus on todella heikko. Maalintekoon toki tarvitaan muutakin, mutta jostain on aloitettava. Pienessä ketutuksessa kirjoitettu ja hieman ammuin yli, mutta kai siinä jotain asiaakin on

 

[Hermis]

Vs: Pelitapa

Aivan sama näköjään, onko se Raipen silmät kiinni roiskimista ja sinne tänne koohottamista vai modernia kiekonhallintaa viivelähtöineen ym. Kun taas kerran on nolla maalia taulussa! 49 peliä ja alle 100 maalia. Nyt jumalauta kesällä vanerit esille ja kiekkoämpärit viereen ja veteleen niin perkeleesti. Paluu ruohonjuuritasolle vois tehdä hyvää. Fakta on, että suurimmalla osalla laukaus on todella heikko. Maalintekoon toki tarvitaan muutakin, mutta jostain on aloitettava. Pienessä ketutuksessa kirjoitettu ja hieman ammuin yli, mutta kai siinä jotain asiaakin on

Asia on juurikin näin. Aika oleellinen asia on se hyökkäyksen päättäminen. Jos se ei toimi, on ihan sama miten sieltä omista lähtee tai on lähtemättä.

 

[jurgen]

Vs: Pelitapa

Näitä laukaisuharjoituksia olen yrittänyt jo useasti tarjota valmennuksen avuksi, ehkä sitten kesällä?

 

[B]

Vs: Pelitapa

Tänään maaliteko kaatui nimenomaan tuohon laukausten tarkkuuteen. 1. ja 3. erässä lähes jokainen hyvä paikka päättyi siihen, että veto meni ohi. Otetaan vaikka esimerkiksi se tilanne, kun päästään metrin päästä maalista nostamaan rystyllä ja sitten nostetaan reilusti ohi.

 

[levokivi]

Vs: Pelitapa

Minusta tämä maalinteon ongelma on tullut esiin laajemminkin Ilves-organisaatiossa. Esim. junioreissa saatetaan hallita peliä suvereenisti ja torjunnat menevät malliin 15-40, mutta peli hävitään 1-3. Ottelu saatetaan voittaa suurinumeroisestikin, jossa alussa päästään 2-0 -johtoon, mutta vastustajan pitäessä Ilvestä nollilla pidempään, niin pelistä ei tule mitään. Sanottakoon tähän heti, että poikkeuspelejäkin on. Olen joskus ajatellut, että onko niin kun junioripeleistä sanotaan, ettei menestyksellä joukkueena ole niin väliä kunhan pelaajia kehitetään ja näin "kehitetään" kauniisti pörrääviä tehottomia pelaajia, joille voittaminen ei ole se pelin tärkein asia. Pelit voitetaan vain maaleja tekemällä eikä maaleista anneta tyylipisteitä. Tämä sekavan tekstini ajatuksena on, että eikö Ilveksessä (jo junioreissa) painoteta riittävästi pelien voittamista ja sitä kautta maalintekoa. Jos asenne näihin ei ole kunnossa jo junioreissa, niin ei se ole sitä myöhemminkään.

 

[jalkakynä]

Vs: Pelitapa

Tätä olen muutaman Ilves-ystävän kanssa pohtinut useita kertoja. Itse olen tullut siihen tulokseen, että Ilvesläisten luistelutekniikka on junioreissa todella hyvää. Lähes järjestäen Ilveksen junioriputken pelaajat omaavat erinomaisen luistelutekniikan. Pelkästään luistelutekniikan ansiosta he saavat luotua lukuisia maalipaikkoja otteluissa. Ilvesläiset siis saavat junioreissa paljon paikkoja ja se riittää. Hyvä luistelutekniikka myös auttaa pärjäämään isoja sekä pelottavia vastustajia vastaan. Loistavan luistelutekniikan ansiosta pelaajat ehtivät kulmista ensimmäisenä pois ja eivät jää jyrän alle.

Tämä siis aivan omaa pohdintaa samisesta aiheesta kuin jäsen levokivi.

------

Palataanpa sitten Ilveksen edustuksen pelitapaan. Yritystä on ja halua pelata Tuokkolan oppien mukan, mutta muutaman viikon harjottelulla homma on vähän sinne päin. Huippuunsa viritettyjen Meidän Pelin oppien mukaan pelaavien joukkueiden kanssa Ilveksellä on ollut eniten vaikeuksia päästä maalipaikoille. Omissa papereissa illan HPK nosti osakkeita.

 

[Prophet]

Vs: Pelitapa

Palataanpa sitten Ilveksen edustuksen pelitapaan. Yritystä on ja halua pelata Tuokkolan oppien mukan, mutta muutaman viikon harjottelulla homma on vähän sinne päin. Huippuunsa viritettyjen Meidän Pelin oppien mukaan pelaavien joukkueiden kanssa Ilveksellä on ollut eniten vaikeuksia päästä maalipaikoille. Omissa papereissa illan HPK nosti osakkeita.

Jotenkin vaikuttaa siltä, että Tuokkola on laittanut puolustuspelin kuntoon hyökkäyspelin kustannuksella. Tämä on toki paras tapa lähteä rakentamaan rämpivän joukkueen peliä uudelleen. Kerho pyöritteli eilen peliä toisessa erässä lähes mielin määrin, mutta eipä heillekään avopaikkoja liukuhihnalta siunaantunut.

Yksi Ilveksen ongelmista on nyt se, että puolustetaan hyvin, muttei hyökätä oikein mitenkään. Keskikaistaa pyritään jo käyttämään ja rintamana pyritään lähtemään, mutta etenkin eilen homma oli todellakin pelkkää pyrkimistä. Positiivista on kuitenkin se, että pelaamisessa on havaittavissa punaista lankaa, jolloin voidaan olettaa, että toistojen kautta parannusta olisi luvassa.

Eilen(kin) nähdyllä viisikkopuolustamisella ei karsinnoissa liene hätää, mutta olisihan se kiva nähdä Ilvekseltä myös mallikasta ja paineetonta hyökkäyspelaamista, kun runkosarjakin on meidän osalta viimeistään nyt taputeltu.

 

[Tarinankertoja]

Vs: Pelitapa

Tämä sekavan tekstini ajatuksena on, että eikö Ilveksessä (jo junioreissa) painoteta riittävästi pelien voittamista ja sitä kautta maalintekoa.

Tää ongelma vaivaa imo koko suomalaista (kiekko)kulttuuria. Syöttäminen on "arvokkaampaa" kuin maalin tekeminen ja itsekyys ja sooloilu on "kasvatuksellisesti" negatiivinen asia.

 

[Tarinankertoja]

Vs: Pelitapa

Keskikaistaa pyritään jo käyttämään ja rintamana pyritään lähtemään, mutta etenkin eilen homma oli todellakin pelkkää pyrkimistä.

Ne harvat kerrat, kun kiekko liikkui tarpeeksi nopeasti keskialueella ja liikkeessä olevat pelaajat sai kiekon lapaan vastustajan sinisellä.. mentiin yli sitten yksin tai rintamassa, niin syyllistyttiin perisyntiin, eli pelin viemiseen kulmaan tai pelin pysäyttämiseen (pysähdytään leipoon kiekkoa).

Kun sen sinisen yli päästään liikkeessä, niin maalia kohti tulevan laukauksen olisi tapahduttava muutaman sekunnin sisällä siniviivan ylityksen jälkeen. Joko kiekkoa tuova pelaaja ampuu tai syöttää ja tämä ampuu. Ei sitä kannata pelata kulmaan tai laitaan ja odottaa parempaa tilannetta (ei tule.. tai tulee hyvin harvoin) tai viedä maalin taakse, koska vastustajan pakit ehtii paikalle.

Suorin osa maaleista syntyy heti siniviivan ylittämisen jälkeen 0 – 2 syötön jälkeisestä laukauksesta muutamien sekuntien sisällä (yli 30% maaleista), kun kulmapeleistä niitä syntyy alle 5%. Kulmapeliin mennään vasta kun tuo heti hyökkäyksen alussa tapahtunut maalintekoyritys epäonnistuu. Joko maalivahdin torjuman irtokiekkosta taistelemisen kautta tai aloituksesta. Mutta suosiolla siihen ei kannata lähteä. Kanadalainen sanonta ”kiekkoa maalille” pitää siis paikkansa.

.. joka ei siis tarkoita kiekon roiskimista pystyyn joka ainoassa tilanteessa, vaan nimenomaan pitää pelata kuten Tuokkola näemmä opettaa.. niin, että kun se hyökkäys tulee, niin siniviiva ylitetään luisteluvauhdissa kiekon kanssa. Nopeissa käännöissä ylivoimahyökkäyksenä, hitaissa useimmiten tasavoimaisena, mutta kun se ylitetään liikkeessä ja kiekko hallussa, syntyy heti maalipaikka (kuhan vaan muistetaan laukoa kohti maalia heti kohta viivan ylittämisen jälkeen).

Niin kauan Ilves on pelannut nopeasti pystyyn kiekkoa, että katsomossa kuulee joa matsissa voivottelua maalin taakse pysähtymisestä ja väärässä päässä pelaamisesta, vaikka se on nimenomaan se oikea tapa, jos se toinen vaihtoehto on luopua kiekosta (lyödä päätyyn).

 

[JK]

Vs: Pelitapa

T.Selänne kommentoi pelitapa-asiaa:

http://www.iltalehti.fi/nhl/2013031216772729_nh.shtml

Täytyy varmaankin ostaa tuo paperiversio ja katsoa mitä Teemu kokonaisuudessaan juttelee.

 

[Battery]

Vs: Pelitapa

Taisi olla Teemun maajoukkuepelit sitten siinä. Melko käsittämätöntä puhetta. Meinaan NHL pelit ovat monesti melkoista kävelyä ja surffailua eikä sielä todellakaan karvata jatkuvasti jolloin on viisasta hyökätä viisikkona kun vastustaja lojuu keskialueella odottamassa. Monen NHL joukkueen peli on täyttä kuraa noin kun katsoo joukkuepelin, joka tiettävästi jääkiekko on, näkökulmasta.

Olen pommin varma että Jukka Jalonen pärjäisi NHL:ssä Meidän Peliä valmentaen.

 

[pikkuilves]

Vs: Pelitapa

Melko käsittämätöntä puhetta.

Tästä olen samaa mieltä, tai no, sinänsä käsitän kyllä etteivät pelaajat käsitä.

Meinaan NHL pelit ovat monesti melkoista kävelyä ja surffailua eikä sielä todellakaan karvata jatkuvasti jolloin on viisasta hyökätä viisikkona kun vastustaja lojuu keskialueella odottamassa. Monen NHL joukkueen peli on täyttä kuraa noin kun katsoo joukkuepelin, joka tiettävästi jääkiekko on, näkökulmasta.

Tästä olen eri mieltä. Siellä on pakko olla kaikilla joukkueilla pelisysteemi. Eniten olen nähnyt tällä kaudella Bostonin pelejä, ja heillä se joukkuepeli nimenomaan on ensiluokkaista, yhdistettynä vielä hyviin yksilöihin. Samoin esim. Montreal ei ikinä olisi itäisen konferenssin kärjessä ilman loistavaa joukkuepeliä. Näillä kummallakin joukkueella se ilmentyy erityisesti puolustuksen kautta, mutta Bostonilla myös laadukkaan hyökkäyksen. Vaaralliset maalintekopaikat on pystytty minimoimaan.

Olen pommin varma että Jukka Jalonen pärjäisi NHL:ssä Meidän Peliä valmentaen.

Ehkä sitä ei pystyisi toteuttamaan, kovaa karvaava joukkue saanee rikottua sen pelin. Näinhän on käynytkin arvoturnauksissa.

 

[Peltinen]

Vs: Pelitapa

Ehkä sitä ei pystyisi toteuttamaan, kovaa karvaava joukkue saanee rikottua sen pelin. Näinhän on käynytkin arvoturnauksissa.

Viivelähdöt ja omassa päässä volttilähdön ottamiset ovat pääasiassa trapin ja keskialueen puolustuksen purkamiseen tarkoitettuja työkaluja. Karvauksen alta pelataan tietenkin nopeasti ylöspäin ja ylivoimahyökkäyksiin ja tätä nähtiin paljon nyt viimeksi Ruotsin turnauksessa. Liian monelle on jäänyt kuva että "meidän peli" tarkoittaa miljoonaa pakki-pakki syöttöä ja pelkkää taaksepäin pelaamista.

NHL:ssä oli muuten taannoin episodi, kun Philadelphia jäi protestiksi seisomaan omaan päähän kun Tampa Bay ryhmittyi puhtaaseen keskialueen puolustukseen ilman yhtään karvaajaa. Ihan varmaan Jukka Jalonen olisi keksinyt paremmankin purkukeinon. Google löysi tämän linkin:

http://sports.yahoo.com/nhl/blog/puck_daddy/post/video-lightning-hang-back-in-neutral-zone-flyers-never-come?urn=nhl,wp17062

 

[Tarinankertoja]

Vs: Pelitapa

Olen pommin varma että Jukka Jalonen pärjäisi NHL:ssä Meidän Peliä valmentaen.

Ehkä sitä ei pystyisi toteuttamaan, kovaa karvaava joukkue saanee rikottua sen pelin. Näinhän on käynytkin arvoturnauksissa.

Kaukalon ja pelialueiden koot on erilaisia. Kaukalo on 4 metriä kapeampi, ja keskialue samoin. Hyökkäysaluetta on siis 17metriä (päädystä siniviivaan).

Mutta kyllähän "ruotsalaisella kiekkokontrollilla" tai siis sen Kanadalaisella variaatiolla Red Wings on pelannut menestyksellä NHL:ää.

Ja ihan kuten tällä Sm-liigassakin, pelitavan ja materiaalin tulee kohdata. Niinpä NHL:ssä se joukkueenkasaus onkin huolellisempaa ja tarkempaa, kuin täällä. Toki tuo on muuttunut, kun joukkueet ovat alkaneet järjestelmällisesti tukemaan omaa peli-identiteettiään niin pelaaja kuin valmentajavalinnoissaan. Parhaina esimerkkeinä JYP ja KalPa.

 

[Rauman Kukko]

Vs: Pelitapa

Taisi olla Teemun maajoukkuepelit sitten siinä.

Eiköhän ne ole olleet jo aikaisemminkin siinä

 

[MP]

Vs: Pelitapa

Olen pommin varma että Jukka Jalonen pärjäisi NHL:ssä Meidän Peliä valmentaen.

Itse en usko tähän ollenkaan. Liiton veljien, jotka ovat kuvitelleet keksineensä jääkiekon uudestaan (Rautakorpi, Jalonen etc.), ajattelu on perustunut siihen, että kaikki suomalaiset opetetaan pelaamaan samalla tavalla. Arvokisoissa olemme nähneet, että muut joukkueet, jotka ovat luoneet kovaa painetta Leijonien oman maalin takana viivytelleisiin pakkeihin, ovat saaneet nämä tekemään paljon virheitä ja onnistuneet kiekonriistoissa. NHL:ssä meininki olisi varmasti samanlainen. Tampa Baytä lukuun ottamatta monikaan joukkue ei jää keskialueelle odottelemaan, koska vastustaja löytää sopivan hyökkäysmahdollisuuden!

Suomalaisen jääkiekon onneksi tällä kaudella Leijonat on pelannut aktiivisempaa peliä, ja esimerkiksi Ruotsin turnauksessa nähtiin runsaasti jopa ylivoimahyökkäyksiä - hyvällä menestyksellä! Viime keväänä hävisimme ratkaisevat ottelut Tshekille ja Venäjälle, jotka onnistuivat luomaan ylivoimahyökkäyksen heti kiekon riistettyään. Muutaman oikea-aikaisen syötön jälkeen hyökkääjillä oli helppo työ siirtää kiekko tyhjään maaliin. Suomi pelasi vastaavissa tilanteissa taaksepäin odottaen, koska koko viisikko on valmiina hyökkäykseen. Useimmiten tällöin oli valmiina myös vastustajan viisikko. Olin Hakametsässä katsomassa harjoitusmaaottelua Valko-Venäjää vastaan juuri ennen kisoja. En ollut nähnyt yhdenkään joukkueen edes SM-liigassa pitävän kiekkoa oman maalin takana yhtä kauan kuin Suomen maajoukkueen.

Suomen pelitavan ylikorostaminen johtaa väistämättä siihen, että jokainen vastustaja tulevaisuudessa tietää, millaista peliä Suomi tulee pelaamaan ja pystyy hiomaan taktiikkansa sen mukaiseksi. Tätä ei meillä ole otettu lainkaan huomioon. Hyvä esimerkki tästä nähtiin vuodenvaihteen nuorten MM-kisojen yhteydessä, jossa Suomen leiristä kuului kommentteja "olimme yllättyneitä, kuinka hyvin vastustaja oli pelitapamme scoutannut". En pidä järkevänä, että Petteri Nummelinin, Teemu Selänteen etc. kaltaiset suomikiekon ikonit kyseenalaistetaan täydellisesti heidän vaatiessaan lisää pelinopeutta. Uskon heidän tarjoavan enemmän mahdollisuuksia voittamiseen kuin Jukka Jalosen.

Poimin syksyllä Veikkaajan SM-liigaennakosta allekirjoitukseeni Juhani Tammisen sitaatin "meitä vastaan ei mennä oman maalin taakse piiloon". Tämä olisi hyvä ohje kaikille - ja peli kaikessa nopeudessaan tällöin viihdyttävämpää kuin koskaan! Tätä ei voitane sanoa omalla alueella pyörimisestä.

 

[Brooks]

Vs: Pelitapa

En pidä järkevänä, että Petteri Nummelinin, Teemu Selänteen etc. kaltaiset suomikiekon ikonit kyseenalaistetaan täydellisesti heidän vaatiessaan lisää pelinopeutta.

Tämä Petteri Nummelinin esittämä kritiikki sai turhan paljon huomiota, varsinkin, kun käytännössä hän halusi hidastaa peliä, ei nopeuttaa.

Nummelin tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että hän halusi pelata omalla tavallaan - tavalla, jota Pekka Virta ei hyväksynyt. Juha Pajuoja sitä vastoin antoi Nummelinille vapaat kädet.

Nummelinhan pelaa samalla tavalla kuin Ville Koistinenkin: hän lähtee nostamaan kiekkoa verkkaisesti jalalla kytäten mahdollisuutta antaa pitkän ässäsyötön hyökkäyssiniviivan tuntumaan. Ellei paikkaa löydy, Nummelin yrittää kuljettaa kiekon hyökkäysalueelle. Useimmiten hänet säkitetään ennen siniviivaa, jolloin hän joutuu lyömään kiekon päätyyn. Sama pätee Koistiseen.

Samalla viisikon hyökkäyksestä katoaa vauhti ja virtaus ja pelaajien etäisyydet venyvät. Kiekon kuskaaminen laskee aina tempoa verrattuna syöttelyyn. Meidän peli oikein toteutettuna on paljon kovatempoisempaa kuin Nummelinin aikansa elänyt pelitapa.