No, Konna on nyt myöntänyt että hänellä on päihdeongelma. Hyvä. Se on se ensimmäinen askel kohti toipumista. Ilman kiekkoakin hänellä on kaksi poikaa ja monia syitä pitää raittiudestaan kiinni.
Ilveksessä homma on mennyt ilmeisesti näin, että on huolestuttavia merkkejä alkanut tulla pitkin talvea ja kevättä, mutta ei ole auttanut puhuttelut eikä Pendon vihjailut "kahden kerroksen väestä". Ja kun kentällä tulosta tulee niin paljon sillä saa anteeksi, mutta kuitenkin asia rassaa kopissa ja urheilujohdossa. Ja silti naiivisti uskottu että kyllä se nyt play-offeihin sentään skarppaa, kunnes onkin nähty että nyt se ongelma on jo niin pitkällä että edes play-offit, yhteiset tavoitteet ja viimeinen mahdollisuus voittaa mestaruus ei motivoi pysymään selvin päin.
Asia on monimutkainen. Nyt kun on tullut selväksi että Kontiolalla on päihdeongelma, niin viime kautta ymmärtää paremmin. Kun putki on päällä ja viina kuskin paikalla, niin siinä ei mikään muu sitten merkitsekään eikä ajatella mitään muuta kuin itseään. Ja vaikka ihmisen käytös on totaalisen kusipäistä, ei hän silti tee asioita pahuuttaan vaan sairaus saa tekemään asioita joita ei edes uskoisi tai haluaisi.
Hoito perustuu ajatukseen että alkoholismi on sairaus. Ihminen ei ole syyllinen eikä vastuullinen sairastumisestaan eikä häntä siksi pidä siitä syyllistää. Alkoholismista ei voi parantua mutta sitä sairautta voi hoitaa. Ja sairautensa hoitamisesta on ihmisen otettava vastuu. Pysyykö Konna raittiina Tapparassa, se riippuu monesta tekijästä. Ymmärtääkö joukkuekaverit että yhteisissä illanvietoissa ei Konna voi ottaa edes sitä yhtä kaljaa, onko käynyt mielikuvat läpi miten toimii kun on joukkueen saunailta tai joku ottaa pelireissulla kaljaa, onko saanut tukihenkilöt joille soittaa kun alkaa Kujakolliin lähtö houkuttaa jne.
Toipumiseen kuuluu se, että joutuu selvin päin kohtaamaan sen vahingon, jota on sitten juomisellaan muille aiheuttanut. Ja joutuu niitä vahinkojaan korjaamaan ja hyvittelemään ja rakentamaan suhteita uudelleen. Mahdollisuus korjata Ilveksessä se juomisen takia reisille mennyt viimeinen kausi olisi ollut erinomainen mahdollisuus korjata asioita. Ja varmasti tätä mahdollisuutta on mietitty ja monelta kantilta pohdittu. Silti olen sitä mieltä että Ilves teki täysin oikean ratkaisun näyttöessään Kontiolalle ovea.
Alkoholisti joutuu myös kohtaamaan sen tosiasian, että on myös asioita joita ei anteeksipyynnöllä tai hyvittelyillä enää korjata eikä menetettyjä mahdollisuuksia saa takaisin. Päihdehuollossa käyminen ja sen jälkeen homman aloittaminen ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut olisi ollut vain liian helppoa. Se olisi ruokkinut sitä sairautta ja mielikuvaa että ainahan tässä selviää ja retkahtamisen vaara olisi liian iso. Ja vaikka sairaudella voi ymmärtää Kontiolan temppuilua, on tuo juopottelu ja muidenkin vetäminen mukaan niin paskamainen temppu että samalla olisi voinut melkein marssia Pelicansin koppiin ja kertoa loukkaantumis- ja sairastilanteen. Ei noin paskamaisesta teosta pidä päästä helpolla, vaikka sairaus sitä selttääkin. Ei sitä silti voi eikä tarvitse hyväksyä.
Joten Kontiolan viimeisiä hetkiä en anna ainakaan vielä anteeksi enkä toivo mestaruutta kuten en Tapparalle muutenkaan. Mutta mitään tarvetta haukkua juopoksi ei ole. Alkoholismi koskettaa niin monia muitakin, jotka ovat tilanteeseen syyttömiä, joten ei ole syytä toivoa retkahduksia tai muutakaan ikävää.