Parin viime kauden ja etenkin viime kauden poffien jälkeen pelkäsin ihan tosissani ettei mua kiinnosta runkosarjan ottelut pätkän vertaa. Ku on pelattu loistava runkosarja ja poffeissa sulattu täysin.
Viime kevään sanoinkuvaamattoman suuren petttmyksen jälkeen luulin, että mua kiinnostaa vain ja ainoastaan poffit ja Suomen mestaruus.
Väärässä olin. Kyllä mä sytyn isosti lähes joka matsiin. Etenkin näihin paikallispeleihin. Voitot tuntuu edelleen älyttömän hyvältä ja tappiot vituttaa suunnattomasti. Mutta se tunne ei kestä kauaa, koska se maali ja se tähtäin on keväässä.
Siksikään ne voiton ja tappion suuret tunteet molemmissa äärilaidoissa eivät kauaa kestä, ku mun mielestä ollaan hyvällä tiellä ja kannuun on realistiset saumat jälleen kerran. Se ei muuksi muutu yhden tai kahden paikallismatsitappion jälkeen. Hyvissä asemissa ollaan taulukossa edelleen.
On tää hienoo, katkeran tappiollisen paikallispelinkin jälkeen.