(Ilveksen pukukoppi. Carl Klingberg ja Eemeli Suomi istuvat vierekkäin. Molemmat nojaavat kyynärpäihinsä, Eemeli hörppii kahviaan rauhallisesti. Carl katsoo häntä mietteliäänä.)
Carl: Du vet, Eemeli… mä en ymmärrä.
Eemeli: No mitä?
Carl: Miksi sinä mennä Ruotsi?
Eemeli: No… uusi haaste.
Carl: Uusi haaste?! Sinä olla Ilveksen symboli, pelata faneille jotka rakastaa sinut, tehdä maaleja, olla legenda! Miten sinä löytää haaste, joka on parempi kuin tuo?
Eemeli: Paha sanoa.
Carl: (huokaisee) No sinä tiedä, että Ruotsissa… Uudenvuodenaatto on toukokuussa?
Eemeli: (hymyilee vähän) Niinkö?
Carl: Joo! Sinä herätä Ruotsissa, katsoa kalenteria, miettiä että "ah, huhtikuu", mutta sitten yhtäkkiä… BOOM! Gott nytt år! Sinä ei ole valmis!
Eemeli: (nyökkää) Kuulostaa sekavalta.
Carl: Se on. Ja tiedätkö mitä vielä? Siellä on… kolossikalmar.
Eemeli: (räpäyttää silmiään) Täh?
Carl: Kolossikalmar! Petoeläinkunnan suurimmat silmät! Katsoo suoraan sieluun. Ja se asuu siellä, Ruotsissa. Se tietää, kuka tulee ja kuka lähtee.
Eemeli: Niinkö.
Carl: Niin. Sinä tulet sinne ja se tuijottaa: "Jaha, ännu en finländare."
Eemeli: (juo kahvia, miettii) Aika pelottavaa.
Carl: On! Ja mitä sitten tapahtuu? Sinä haluat takaisin! Sinä ikävöit Ilvestä, Tampereen mustaa makkaraa, suomenkieltä jota ihmiset ymmärtää…
Eemeli: (nyökkää) Niin kai.
Carl: Mutta silloin on myöhäistä. Sinä olet jo syvällä Ruotsissa. Kalmarin katseessa.
Eemeli: (katsoo Carlia) Sä taidat oikeesti haluta mut jäämään.
Carl: (levittää kätensä) Ja! Självklart!
Eemeli: (hymyilee vähän, hörppii kahvia) No katotaan ny.
(Carl tuijottaa hetken, sitten nyökkää. Jossain taustalla somevastaava alkaa kirjoittaa twiittiä.)
