Yö nukuttu ja tunteet ovat vaihtuneet. Minua ei enää harmita tai vituta - minua hävettää.
Ilvekselle on naurettu koko elinikäni läpi. Ensin naurettiin vuosia - jopa kymmeniä - sedälle, sitten karsinnoille. Tämän jälkeen tulivat omistajuuskuviot ja "kuningas-Marko".
Ripa tuli, osti ja pelasti. Muutaman vuoden oli päällä jopa jakso, ettei Ilves ollut yleinen pilkan kohde. No, onneksi viime vuosina on palattu takaisin tuttuun ja turvalliseen. Oma rakas Ilveksemme on viimeisinä kolmena vuotena ollut joka keväisen pilkan ja ivan kohde, vain ja ainoastaan omista ansioistaan johtuen.
Kevät tulee, Ilves sulaa ja koko Suomi nauraa.
Milloin tulee se hetki, ettei meille enää naureta?