Viikonloppu anoppilassa...miehen veli, perheineen tuli visiitille...
Oikein "telia mies" perhe tyyliin "meidän vuosi sekin"
Ensin mulle tuotiin poppareita tuliaisiksi ja toinen lause...no niin se Ilves sitten suli....aaaarrghh! Sain pidettyä pokkani ja esiinnyin fiksusti...lopulta puhuttiin yleisesti jääkiekosta ja illan aikana ohimennen kuulin kuinka Ilves panostaa oheistuotteisiin aivan älyttömän paljon enemmän kuin tappura ja kuinka Ilves pääty laulaa ja kannustaa niin hienosti että kateellisena pitää toisessa päädyssä kuunnella
Ne sanat ei ollu tarkoitettu mun kuultavaksi....mutta kieltämättä lämmitti sisältä mukavasti ja nosti pienen hymyn huulille
Eipä se auta vaikka karehditaan, ei pelillisiä asioita, mutta sillä hetkellä ajatus ensisyksystä, kaudesta ja joukkueesta sai Ilves-sydämeni sisälläni sykkimään kiivaammin...
Olen jälleen elossa! Ilves nousee vielä vanhaan loistoonsa! Pienin askelin mutta nousee!
Ehkä haen epätoivoisesti pieniä valonpilkahduksia sieltä täältä ja huijaan itseäni mutta sillä hetkellä tuntui hyvältä