Tovi kun on asiaa pureskeltuna, niin alkaa itse vasta tajuamaan pettymyksen suuruutta. Oikeastaan tajusin tänään kipuilleeni jo sarjan aikana, kun alkoi valkenemaan miten huonossa vireessä meidän joukkue oli vs. kovavireinen vastustaja. Totta kai uskoin, toivoin ja odotin nousua vielä kutospelin kolmannessa erässäkin, mutta olin kyllä alavireinen.
En odottanut mestaruutta, en edes pitänyt sitä kovin mahdollisena. Mutta se finaalipaikka oli kyllä itselle Pelicans-sarjaan lähdettäessä odotusarvona, olisi menty eteenpäin ja sijoitus paranisi. Sitä mietti vain, että vihdoin me pelataan taas kauden viimesessä pelissä, kävi siinä miten kävi. Vastustaja olisi ollut todella kova, mutta paikallispeleissä kaikki aina mahdollista, todennäköisyyksistä viis.
En itse asiassa voi vieläkään käsittää, että hävittiin Pelicansille. Pää kehittelee tekosyitä jatkuvasti ja häpeän tapahtunutta.. Vaikka ei siinä pitäisi olla mitään hävettävää. Me oltiin huonompia ja thats it. Kauanhan kestää päästä yli siitä, että hävittiin välieräsarja joukkueelle, jota en osannut kuvitella edes playoffeihin joulun tienoilla. Sielä meitä kuritti jämsenit, myllärit, bloodit ja muut supertähdet. Hölöhönön kahvakiekon ihannointikommenteista siinä runkosarjapelin pressissä näen yhä painajaisia.
Me oltiin kyllä tosi huonoja. Laitan pään takas pensaaseen, katotaan kauan ottaa että saan sen pois sieltä. Ehkä sitten, kun kuuluu ensi kauden kokoonpanosta. Jos siitä kuuluvat uutiset ovat riittävän laadukkaita. Oikeestaan toiveet uskottavista huhuista on juur nyt vertaistuen lisäksi ainoa syy rampata foorumillakin.