.... ollaanko luisumassa Kärppien tielle- kohti rinkirunkkausta, saunakaveruutta ja sitä, että ketään ei kiinnosta.
Oli kyllä viime keväänä ihan huumoripläjäys nämä Tapparan mestaruusjuhlat. Niin aneemista meininkiä oli, ihan kuin joku Keskustan vaaitapahtuma. Ei kunnon huutoa, kannustusta eikä mitään tunnelmaa. Puheenvuoroja monotonisella äänellä ja itse mietin, että nimenomaan se "ketään ei kiinnosta" -ajattelu vaikutti vahvalta jo silloin. Hyvin erilaiset bileet kuin kahta vuotta aikaisemmin.
Kai se menee osin niinkin, että se voittoähky iskee jo kannattajiinkin; ajatellaan, että on hiukan sateinen keli, katsotaan jos ensi vuoden mestaruusjuhlissa paistaisi aurinko eikä olisi aamuvuoroa seuraavana päivänä. Eihän voittaja mitään kannatusta tarvitse, hehän ovat jo parhaita. Siltä haisi minun nenääni. Jos voitto on taisteltu ja tulee pienen draaman kautta, onhan se aina sävähdyttävää. Altavastaajasta kannujuhliin, mikäs sen hienompaa. Mutta jos joukkue on ajanut ihan omalla raiteellaan, voittanut sekä runkkarin että kannun jo vuosia putkeen, alkaa se vire hiipua kun ei oikein ole mitään jännitettävää.
Tapparalle tekee todella hyvää, että fanit oppivat myös tämä puolen jääkiekosta. Miten petytään, jännitetään ja ollaan selkä seinää vasten. Jos he jollain ihmeellisellä tavalla tänäkin vuonna voittaisivat, luulen, että torilla olisi taas tunnelmaa.