Lepaus ja Meskanen ovat esimerkkejä pelaajista, jotka ovat kaukana kokonaisvaltaisesta kiekkoilijasta mutta joilla on yksi erityisominaisuus: Meskanen on Ilveksen paras laukoja ja Lepaus pystyy aikaa ja tilaa saadessaan väläyttämään pelisilmäänsä, jollaista ei ole kenelläkään muulla nykyilveksellä.
Kysymys on siitä, kumpi painaa vaakakupissa enemmän modernissa jääkiekkoilussa: kokonaisvaltaisuus ja tasaisuus vaiko jokin erityisosaamisen alue. Onko näistä kavereista pitkässä juoksussa enemmän haittaa kuin hyötyä?
Mutta kuten aiemmin kirjoitin Meskasesta: kun pelataan pudotuspelisarjassa yhden maalin pelejä, Meskanen saattaa olla se tupsukorva, joka painaa pikkumustan verkon perille.