En tiedä miten voitiin olla Kärppä-sarjaan liian tyytyväisiä kun voitettiin se pienimmällä mahdollisella erolla. Kertoo myös sekin Myrrästä, Late meinasi syödä elävältä tuomaripeliä myöten mutta täpärästi selvittiin, yksilöiden johdolla.
Langhamerin ansiosta Jokke ei saanut potkuja tuon kauden päätteeksi.
Vaikka Myrrä nyt jostain syystä on muodostunut joidenkin sylkykupiksi, niin itse luulen että Kärppä-sarjasta olisi päästy huomattavasti helpommalla jos neljännen pelin viimeisillä sekunneilla ensiksi Anttila olisi kaikessa rauhassa purkanut ja sitten Parikka olisi pitänyt Leskisen mailan kuten pakin tehtäviin kuuluukin. Jatkoaikakin oli lähinnä Ilveksen hallintaa ja siinä oli Ikosella täysin avoin paikka josta veti ohi. Siitä olisi saatu sarjassa 3-1 johto ja siitä tuskin Kärpät olisi noussut. Pieniä asioita, jotka muodostuu suuriksi, mutta kyllä nuo pelaajien vastuulla on eikä valmentajan.
Ehkä tuo sitten näkyi viime kaudella että Ässät - sarjassa mentiin ilman isompia ongelmia jatkoon. Ja oliko katsojana "hieman" eroa tunnetilassa kun Kontiola pamautti jatkoaikamaalin vs. summeri soi 5. pelin päätteeksi? Vaikuttaa se pelaajiinkin samalla tavalla kuin katsojiin. Tuntui aika hyvältä ja tietty ulospuhallus seuraa. Että mitä se sitten Myrrästä kertoo, en minä ainakaan keksi?
Mitä taas Pelicans-sarjaan tulee, ei minun analyysin mukaan sen häviämiseen ole yhtä syytä, vaan se oli monen tekijän summa kuinka heikommalla materiaalilla operoinut porukka voitti ensin yhden, sitten toisen ja sitten kolmannen pelin ja oltiinkin selkä seinää vasten. Huonoa suorittamista oli sekä pelaajistossa, urheilujohdossa että valmennuksessa.