Koskelahan on sanonut, että tämä Ilveksen konsepti tulisi yleistymään Liigassa, mutta tuskin niin käy. Ilves on edelleen ainoa.
Toimivin tapa on edelleen se, että hallitus määrittelee seuran pelifilosofian ja palkkaa urheilutoimenjohtajan, joka on sitoutunut tämän pelifilosofian läpiviemiseen organisaatiossa. Urheilutoimenjohtaja valitsee sopivan valmentajan ja valitsee yhdessä tämän kanssa pelaajat, toimitusjohtajan laatiman budjetin puitteissa. Vain valmentaja voi kuitenkin päättää pelitavasta ja taktiikasta. Se, että valmentajan kädet sidottaisiin jo ennakolta antamalla hänelle pelaajat ja määräämällä pelitapa, tuntuu pitemmän päälle aika kestämättömältä. Ainakaan kukaan nimimies ei suostu luotsaamaan Ilvestä noilla ehdoilla. Jukka jalonen tai Antti Pennanen luotsaamassa pystysuunnan jääkiekkoa pelaajilla, joita eivät ole välttämättä halunneet?
Jotta ymmärrettäisiin, mistä puhutaan, tässä vielä uudestaan viime kaudella tekemäni yhteenveto Aamulehden jutusta:
Aamulehden mukaan "Ilves rakentaa aiemmin St.Louisin kykyjenetsijänä toimineen Timo Koskelan vetämänä omanlaista urheilujohtamisen mallia, jossa joukkueen kokoaminen on toimiston harteilla. Urheilujohtaja Koskela vastaa pelaajatarkkailusta ja tekee yhdessä toimitusjohtaja Risto Jalon ja Ilves-Hockey Oy:n puheenjohtaja Jyrki Sepän kanssa ratkaisut kauden alla tehdyistä pelaajahankinnoista. Valmennus ei ole mukana näitä päätöksiä tehtäessä."
Koskela perustelee mallia sillä, että valmentajat voivat keksittyä valmentamiseen eikä valmentajilla ole lähtökohtaisesti suosikkipelaajia; Koskelan mielestä valmennuksen on helpompi kehittää pelaajia, jotka eivät ole heidän valitsemiaan. Jokainen pelaaja lähtee samalta viivalta.
Jos kauden aikana hankitaan pelaajia, Ilves-johto kuuntelee valmentajien mielipiteitä.
Koskela uskoo, että Suomessa seuraava askel urheilujohtamisessa on se, että urheilujohtajien alaisiksi tulee NHL-tyylisesti kykyjenetsijöitä.
Tapparalla on laajahko ydinryhmä: urheilu-ja kehitysjohtaja Jussi Tapola kartoittaa pelaajia apunaan juniorivalmennuksen johtaja Kimmo Vähä-Ruohola. Jos sopivan tuntuinen pelaaja löytyy, Rautakorpi tutkii pelaajaa tarkemmin ennen lopullista hankintaa. Myös toimitusjohtaja Mika Aro ja Tamhockey Oy:n puheenjohtaja Heikki Penttilä ovat mukana palavereissa, joissa pelaaja-asioita pohditaan. Leinonen toimii jatkossakin neuvonantajana.
Tapparassa pelaajahankinnat tehdään jatkossakin yhteistyössä valmentajan ja urheilujohtajan kesken, vaikka Tukka-Jukka ja Tapola vaihtavatkin tehtäviä.
HPKssa urheilujohtaja Mika Toivola ja valmentaja Antti Pennanen tekevät tiivistä yhteistyötä. Prosessi etenee niin, että Pennanen kertoo, minkä tyyppisiä pelaajia joukkue tarvitsee, ja sitten etsitään sopivia pelaajia ja yhdessä vertaillaan näiden ominaisuuksia. Toivola uskoo valmentajataustansa perusteella, että mukanaolo päätöksiä tehtäessä sitouttaa valmentajan seuran projektiin. Toivolan mukaan hän "ei valmentajana edes peluuttaisi sellaista pelaajaa, jota en olisi joukkueeseen halunnut."
KooKoossa urheilujohtaja Jarno Kultanen ja valmentaja Jussi Ahokas miettivät yhdessä pelaajarekrytointeja.
HIFKssa suurin osa urheilupomo Tobias Salmelaisen ajasta kuluu pelaajien tarkkailemiseen ja näiden taustojen selvittämiseen. Salmelaisella on päävastuu ja päätäntävalta, kun joukkuetta kootaan, mutta valmentajan kanssa käydään läpi eri vaihtoehtoja. Salmelainen voi hyväksyä, jos valmentaja ei halua jotakuta tiettyä pelaajaa, "mutta silloin pitää olla hyvät perustelut ... pelkkä mututuntuma ei riitä, vaan hänen on pitänyt nähdä pelaajan pelaavan."
www.jatkoaika.com
