Blackwolfin pohdinnat ovat kyllä mielenkiintoisia. Itsekin muistan, etten tämän kauden alussa ollut joukkueesta niin innoissani ja harmittelin että koronan katkaiseman kauden joukkue, jossa oli paljon omia kasvatteja, ei saanut mahdollisuutta tavoitella mestaruutta. Mutta kyllä menestys ja voittaminen vaan hälventää kaikki epäilyt. Ja sitä paitsi jokkuehan pelaa hyvässä ja pahassa perinteistä Ilveskiekkoa modernissa muodossa. Hyökätään rohkeasti ja tehdään eniten maaleja mutta myös päästetään liikaa omiin. Ja ehkä tämän kauden joukkue on myös saanut näkemään toissa kauden joukkueen puutteineen vähän uudessa valossa. Nyt on enemmän voimaa ja ehkä hitunen nopeuttakin ja mestaruusunelma niin muodoin realistisempi.
Kevätvahvistuksissa on vielä sekin näkökohta, että kun vain on tarpeeksi hyvä, niin tekee lähtemättömän vaikutuksen lyhyessäkin ajassa ja voi nousta Ilves-legendojen joukkoon. Kukapa ei muistaisi Stefanin uskomatonta liukua ja koko kentän dominointia, Byrakowskyn vaivattomasti lähtenyttä hirmukutia tai jopa Håkan Åhlundin järkevää ja tunnollista ruotsalaista kaistapelaamista jne...
Ja lopuksi, ehkä juuri se että tulee lyhyeksi aikaa, on pienempi riski joukkuehengelle. Kevään -98 ruotsalaiskaksikko ei varmaankaan pilannut joukkuehenkeä, ja vaikka Burakowskyllä oli hankalan persoonan maine, ei hän aikalaistodistajan mukaan aiheuttanut mitään ongelmia tuona keväänä.
. Onneksi tiputit nopeasti maan pinnalle niin ei tarvinnut enempää makustella
