Kuinkahan paljon tuolla kentälle huutelulla on oikeasti merkitystä? Ainakin muistaisin joitain pelaajien haastatteluita että ei siellä sellaisia ohjeita kerkiä kuunteleen kun menee aika hitaaksi pelaaminen jos se siitä on kiinni. Toki voi olla että tämä huutelu on tarkoitettu enemmän penkillä oleville jotka peliä katsellessaan ymmärtävät mitä tilanteessa tulisi tehdä.
No vaihtoakaan en itse ole jääkiekkoa pelannut niin sikäli en tiedä. Mutta tuota huutelua esimerkiksi Marjamäki harrasteli ja siitä taidettiin hänelle nettikeskusteluissa vähän vinoilla.
Hyvin joukkuekohtaistahan tämä on. Ei ole automaattisesti oikeaa tai väärää.
Joukkueeseen kuulumattomana tämä voi mennä kamalaksi sössötykseksikin, mutta itselleni on aikaisemmilla kausilla tullut vähän fiilis, että penkkikin ja sitä kautta koko joukkue olisi voinut jossain määrin eläväisempi. Pahin esimerkki oli tästä 5. peli KalPaa vastaan, kun Palve-Masin-Friman tappoi 2 minuuttia 3v5 alivoimaa ja kukaan ei tilanteen lopussa tehnyt elettäkään penkin puolelta, ei pelaajisto, ei valmennus. Kuollutta oli, vaikka mitään ei periaattessa oltu hävitty. Parina edellisenäkin keväänä oli vähän tällaista toimintaa havaittavissa liian aikaisessa vaiheessa.
Tähänhän voisi vastata, että vielä ollaan kaukana mistään pudotuspeleistä, mutta uskoisin, että tällainen penkillä eläminenkin olisi hyvä opetella jo runkosarjan puolelta. Jos se yhtäkkiä muuttuu loppupeleihin, niin sehän pahimmassa tapauksessa herättää hämmennystä.
Meidän 3 edellistä päävalmentajaa on ollut tietyllä tapaa vähän samanlaisesta suolapatsasmuotista, joten ehkä tällaisella
erilaisella (ei välttämättä paremmalla tai huonommalla) lähestymistavalla voitaisiin kenties saada noihin tilanteisiin jotain muutosta? Kuten sanoin, voin olla spekulaationi kanssa aivan väärässäkin ja tämä lähtee ihan täysin pelaajistonkin puolelta. Ajattelisin kuitenkin niin, että valmentajan erilaisella käyttäytymisellä voisi kenties olla erilainen vaikutus myös pelaajien toimintamalliin siinä, että miten sitä peliä eletään ja hengitetään myös penkin puolelta.
Tämä voi olla myös täysin sattumaa tässä kohtaa, mutta joukkueen yleinen selkäranka ja taistelutahto pelien loppupuolella on tähän asti ollut rohkaisevamman oloista. Toki se ottelutapahtuma on loppupeleissä hyvin pieni osa sitä laajempaa arkea, jota oikeasti luodaan ja eletään myös ottelutapahtumien ulkopuolella jne. Kaukana ollaan vielä niistä oikeasti supertärkeistä hetkistä, mutta tämä on silti yksi asioista, joita kannattaa pitää silmällä. Seuraava tappio tai viimeistään pudotuspelisarjan häviäminen niin valmentaja on ylikoutsaava mulkku jne. Nopeastihan narratiivit muuttuvat, niin hyvässä kuin pahassa.