Vs: Top-5 ulkolaiset Ilveksessä
^ Joukkue oli tosiaankin väärin koottu. Lisäksi kerrotaan, että mukavan miehen maineestaan huolimatta Curre onnistui jakamaan joukkueen kahtia. Stefanin ketju sai tehdä mitä tahtoi, ja muita pelaajia Lindström kohteli aika huonosti.
Lynx sanoi:
El Reino sanoi:
Larsson voitti pistepörssin viimeisellä Ilves-kaudellaan ja tälle siis tarjottiin merkittävää palkanalennusta. Siinä mielessä tilanne oli harvinainen ja pelaajalla itsellään olisi ollut haluja jatkaa seurassa (ymmärtääkseni jopa pienellä palkanalennuksella). Talousongelmat on täten ehkä väärä ilmaisu, mutta joka tapauksessa kyse oli siitä, että Ilveksellä ei ollut varaa tai halua maksaa pelaajalle tämän markkina-arvon mukaista palkkaa.
Täysin epälooginen selitys, sillä tilalle hankitun Marois'n sopimuksen hintalappu oli liigaennätys. "Varaa" siis oli vielä siinä vaiheessa. Larsson suututettiin noilla neuvotteluilla.
Viittaan aiempaan viestiini: varaa tai edes "varaa" ei oikeasti ollut. Marois'n sopimus oli Ilveksen kalleusennätys, mutta se tehtiin Manngardin vaatimuksesta. Vinnielle ei ollut uskallettu kertoa Ilveksen talouden todellista tilannetta.
Carabasin Markiisi sanoi:
Meneekö metsään, jos muistelen viinan vieneen jompaa kumpaa?
En ole kuullut, että Glushenkovilla tai Lavrovilla olisi ollut vaikeuksia alkoholin kanssa. Molemmille toki kävi hieman samalla tavalla kuin monilla muillakin 1990-luvun alussa lännen kultalaan siirtyneillä venäläisillä: päästyään pois kommunismin ikeestä ja jatkuvasta puutteesta, he mukavoituivat.
Sitä vastoin Igor Vjazmikinilla oli votkan kanssa ongelmia sekä ennen Ilves-pestiä että sen jälkeen. Tampereella Vjazmikin pysytteli erossa tuosta sielunvihollisesta ja taisipa hänen sopimukseensakin kuulua raittiuspykälä. Joukkueen saunailloissakin Vjazmikin oli mehulinjalla. Vjazmikin laskettiin nuorena koko kiekkomaailman suurimpiin lupauksiin, mutta ne lupaukset jäivät lunastamatta. Kausi Ilveksessä kaatui siihen, että selkärangan välilevyt pullistuivat kahdesta kohtaa. Luisteleminen kävi ymmärrettävästi mahdottomaksi.
Jos nyt yritän vastata ketjun avausviestin vaatimukseen, niin top 5 voisi olla seuraavanlainen. Työsulkukausien vahvistuksia en kuitenkaan ole ottanut mukaan, eli Stefan ja Lindbäck eivät ole joukossa, vaikka ovatkin Ilveksen historian ehkä kovimmat ulkomaalaiset. Olen arvioinut vain ne, joiden olen nähnyt pelaavan, eli Lunde ei ole mukana.
1.
Robert Burakowsky: pelasi Ilveksessä vain puoli kautta, mutta on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen. Loistava laukaus ja pelisilmä. Oli Ruotsissa hankalan pelaajan maineessa, mutta käsittääkseni Tampereella ei ongelmia ollut. Voittomaali kolmannessa välieräottelussa Jokerien verkkoon on paikan päällä näkemistäni maaleista ikimuistoisin; sen kanssa kilpailee vain Risto Jalon tekemä voittomaali neljännessä finaalissa 1985.
2.
Peter Larsson: huipputaitava peliä tekevä laitahyökkääjä, jolla oli loistava pelinäkemys. Pieni kokokaan ei pahemmin haitannut.
3.
Dale Derkatch: teki kolmen kauden aikana niin kovat tehot, että on pakko ottaa mukaan. Puheenjohtaja Hirvosen löytö Italian sarjasta. Vahinko vain, että juuri niihin aikoihin westerlundilainen kahvakiekko alkoi tehdä tuloaan SM-liigaan, ja pudotuspeleissä pelattiin jo koko lailla erilaista peliä kuin runkosarjassa. Derkatch kuuluikin niihin ilveksiin, jotka pettivät pahiten vuosien 1988 ja 1989 välieräsarjoissa. Koko ja vääntövoima eivät riittäneet.
4.
Cory Murphy: Ilveksessä on pelannut kaksi kovaa kiekollista ulkomaalaispuolustajaa. Pitkän uran tupsukorvissa tehnyt Allan Measures innostui vallan kovaan menoon kausina 1997-99, ja Murphy teki selvää jälkeä 2003-05. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Measures hyötyi pistetehtailussaan Murphyä enemmän joukkuekavereista, sillä Measuresin suonenvetokausilla Ilveksen nippu oli nimekäs ja tasaisen laadukas.
5.
Roman Bozek: Budejovicen miehestä olenkin kertonut jo edellä.
Kovia pelimiehiä on ollut toki muitakin: seuraavina olisivat jonossa mm. Ivan Majesky, Petr Tenkrat, Jordy Douglas, David Nemirovsky ...