Jotta demokraattinen johtaja pärjäisi, kansalla pitäisi olla ensin kokemus demokratiasta. On täysin ymmärrettävää, ettei sen merkitystä nähdä, jos esimerkiksi vaalien tulokset tiedetään aina ennalta. Kun on tottunut siihen, että valta on sanelua, muu tuntuu vieraalta. Venäjän tapauksessa pitää myös muistaa, että harva tuon kokoinen maa - jos mikään - on käynyt läpi yhtä rajun yhteiskunnallisen täyskäännöksen yhtä nopeasti, kun neuvostojärjestelmän romahdusta seurasi siirtyminen pikakelauksella "yksityistämiseen" eli täydelliseen rosvokapitalismiin.
Suurin osa Neuvostoliittoa nostalgisoivista venäläisistä tuskin kaipaa niinkään autoritääristä järjestelmää, kuin varmaa toimeentuloa. Samaan ilmiöön ovat törmänneet amerikkalaisetkin: Joku olisi voinut etukäteen kertoa, ettei vaikkapa Irak muutu demokratiaksi pelkästään kaatamalla sen paska hallinto, jos se sama hallinto on taannut merkittävälle osalle kansasta leivän.
Vuosisatojen maaorjuus ja kommunistihallinto siihen päälle on tietty jättänyt jälkensä venäläiseen yhteiskuntaan ja kansanluonteeseen. Venäläisillä on ajatusmalli ja on ollut aina se, että oli vallanpitäjä kuinka vihattu hyvänsä hädän tullen "Äiti Venäjä" eli Venäjän kansa tulee apuun. Sen näki mm. Napoleon ja Hitler.
Venäläiset ovat ylpeitä maastaan ja orastava lännettyminen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on nyt pois pyyhkäisty. Ylpeys omasta maasta ja kulttuurista on nyt korkeammalla kuin pitkiin aikoihin. Voidaan puhua kansallismielisyyden noususta. Pitää ymmärtää, että Venäjään kuuluu Venäjä ja muita entisiä Neuvostotasavaltoja. Monia kansoja, kulttuureja ja jopa kieliä. Silti venäläisille on olemassa vain yksi "Äiti Venäjä", joka pitää sisällään nuo kaikki. Sitä taustaa vasten on ymmärrettävää, että esim. Navalnyin etnonationalistinen politiikka jäi marginaaliin. Navalnyin mukaan Putin tuhosi Venäjää sallimalla siirtolaisuuden Keski-Aasiasta. Sieltä kun tuli ei niin valkoisia siirtolaisia. Useimmat lännessä eivät tiedä, että Navalnyi marssi uusnatsien kanssa. Miehestä voisi kirjoittaa enemmänkin mutta se menee rönsyilyn puolelle.
Kuten Markiisi mainitsi "neuvostojärjestelmän romahdusta seurasi siirtyminen pikakelauksella "yksityistämiseen" eli täydelliseen rosvokapitalismiin". Jeltsin oli juuri lännen toivoma johtaja, jonka aikana Venäjän luonnonvaroja myytiin halvalla länteen oligarkkien toimesta, jotka rikastuivat ja ja tavallinen kansa jäi nuolemaan näppejään. Putin tipautti suuret oligarkit ja istutti paikalle pienemmät versiot, joita hän pystyi hallitsemaan ja jotka hän laittoi ajattelemaan myös Venäjän taloudellisia etuja jos halusivat jatkaa liiketoimiaan. Siitä syystä Venäjälle on noussut lukuisia kouluja, urheilukenttiä jne .yleishyödyllisiä laitoksia. Nykyisin länteen paenneet vanhat oligargit antavat tietenkin happamia lausuntoja Putinista. Näitä lännen propaganda tietenkin hyödyntää. Kaikki tämä on tietenkin lisännyt Putinin suosiota kansan keskuudessa. Toki faarao ottaa sen mikä faaraolle kuuluu siinä sivussa.
Venäjän demokratisoitumiseen ja länsimaisten arvojen nousuun siellä en usko hetkeäkään. Ehkä joskus mutta ei nyt eikä lähitulevaisuudessa. Venäläiset ovat hyvin konservatiivista perhearvoja vaalivaa kanssa. Heille ei länsimainen uusliberalismi maistu. Ei ainakaan enää Ukrainan sodan alkamisen jälkeen. Sotaa venäläiset vastustavat suuremmin vain läntisessä narratiivissa. Ei kannata mennä halpaan ja uskoa läntistä propagandaa, jonka mukaan Putin syrjäytetään hetkenä minä hyvänsä ja venäläiset taistelevat Ukrainassa vain lapiot aseenaan varastellen pesukoneita sotateollisuuden tarpeisiin. Iltalehteä lukemalla voisi kuvitella ukrainalaisten olevan jo tyynellä valtamerellä. Taistelukentän realiteetit kertovat kuitenkin toista tarinaa.
Venäjä on nyt sotataloudessa ja pystyy tuottamaan ammuksia, tankkeja ohjuksia enemmän kuin tarpeeksi toisin kuin länsimaat, joiden teollinen tuotanto on suurelta osin jo Kiinassa. Kapitalismin yksi suurimmista virheistä. Ahneella on paskainen loppu niin sanoakseni. Miesvoimaa Venäjällä riittää eikä siellä tappioista piitata. Lisäksi Venäjän takana on Kiina, jonka sotilaallinen voima on sanalla sanottuna melko pelottava.
Sotateknologiassa (ei tuotantokapasiteetissa) länsi on monin tavoin Venäjää edellä lukuun ottamatta ohjusteknologiaa. Venäjä tekee kulisseissa myös tiivistä yhteistyötä Kiinalaisten kanssa. Lännen ilmavoimat ovat ylivomaiset verrattuna Venäjään. Tosin kuten Ukrainassa on nähty ilmavoimien käyttö kehittyneiden torjuntajärjestelmien vuoksi on ollut puolin ja toisin hyvin varovaista. Nähtäväksi jää pystyykö F-35 ohittamaan Venäläisten ilmapuolustuksen. Sekin nähdään vielä pahoin pelkään.
Uskon 100% siihen, että sota tulee eskaloitumaan vielä. Miten ja missä ja kenen toimesta en uskalla kuin arvailla. Onneksi meillä on vahvat puolustusvoimat, joiden ansiosta tänne tunkeminen tulee ainakin niin kalliiksi, että tuskin Venäjällä siihen on haluja. Mikäli sota viedään Venäjän maaperälle viimeistään siinä vaiheessa jos Venäjä olisi häviämässä käyttöön tulevat ydinaseet. Melkoinen dilemma. Mikäli Suomi ottaa Naton jäsenenä osaa taisteluihin ja ohjukset alkavat lentää ilman ydinkärkiäkin tulee sodan todellisuus järkytyksenä useimmille. Sähköt poikki, lämmitys ei toimi, ruokaa ei saa kaupasta, paskalle ei pääse vessaan, vettä tulee jos tulee jne.
Siihen päälle vielä kaatuneet pojat, tyttäret, isät, sukulaiset jne.
Venäjä on mikä on. Moralisointi on turhaa. Pelottava "vihollinen", jonka kanssa elelisi mieluummin rauhassa. Se ei tosin ole meidän käsissämme enää. Päätökset tehdään Moskovassa ja Washingtonissa, jonka päävihollinen on Kiina.