Olen -70 luvulta asti käynyt Ilveksen peleissä.
Kävellen mennyt jopa melko pitkältä matkalta pikku poikana.
Säästäpä nyyhkytarinasi muille. Sen verran tässä on käyty Ilveksen peleissä, myös vieraissa, että sulta en kannatusneuvoja kuuntele. Matkustettu satoja kilometrejä bussilla, junalla, autolla, kävellen. Käyty peleissä helteillä ja pakkasella, sateella ja paisteella, räntäsateessa ja viimassa. Pyhänä ja arkena. Silloin kun Ilves on ollut liigan huipulla. Silloin kun Ilves on ollut liigan pohjalla.
On ollut Airaksinen, Virhimo maalilla, Rautiaisen Matti, taistelija Viitalaa ja tietysti Ripaa, Ronoa, Raipea, Rikeä ja vaikka ketä.
On ollut myös aikoja jolloin seuraidentiteetit oli tiukassa, kynnys seuranvaihtoon kovempi ja väritelkkari tai pesukone riitti hyvin allekirjoitusbonukseksi. Suurelta osin pelaajat kävi myös töissä päivisin joka myös sitoi seuraan pidemmäksi aikaa. Nyt on 2020 - luku ja pelaajat ammattilaisia ja niillä on paljon enemmän mahdollisuuksia kehittää uraansa ja nuorisolla taas lajivaihtoehtoja enemmän kuin pelkkä jalkapallo ja jääkiekko. Nostalgia on kivaa, mutta ei sillä joukkueita rakenneta tai liiketoimintaa harjoiteta. Eikä nostalgiaa pärisevät ihmiset edes niitä aikoja kaipaa, ne kaipaavat sitä nuoruuttaan.
Minulle Ilves on isompi kuin yksittäinen pelaaja tai pelaajat. Koska ne komeimmatkin pelaajaurat tulee sitten aikanaan päätökseen ja joskus pitää se todeta että nyt on uusien sankareiden aika, kuten nyt meillä on. Jostain niiden uusien sankareiden pitää aina nousta.
Teikäläinen puolestaan kannattaa logoa. Sama ketä pelaa ketä tulee ketä menee, kunhan on ilves logo rinnassa.
Väärin. Minulle ilvesläinen on se, joka näyttää että logo merkitsee vaikka tulisi mistä. Blokkaa kiekon kipeästi, ottaa vaikka tarvittaessa matsia jonkun agitaattorin kanssa, pitää kiekkoa kulmassa vaikka poikkaria tulee selkään 2 kertaa sekunnissa tai vaikka peli oltaisiin häviämässä niin silti painaa hampaat irvessä koska haluaa jättää kaiken kentälle. Eikä minulle silloin enää merkitse mistä se on tullut ja kuka sitä on junnuna valmentanut. Minä haluan antaa jokaiselle joka paidan pukee päälleen mahdollisuuden lunastaa sen paikan joukkueen miehenä. Sinä et koska dumppaat jokaisen hankinnan jo etukäteen. Minä olen iloinen jos se palstan sylkykuppikin saa joskus onnistumisia koska se ruokkii Ilvestä. Sinä olet iloinen epäonnistumisista koska se ruokkii sinun egoa. Se tässä meitä erottaa.
Minua ei niinkään haittaa jos se pelaaja huono on. Huonokin pelaaja voi aina tuoda jotain joukkueeseen. Minua haittaa jos se pelaaja on välinpitämätön. Ja sitä välinpitämättömyyttä olen nähnyt kiekkokiertolaisilta JA omilta kasvateilta. Dippi Jääskeläinen tuli joka kausi kaukaloon edellistä syksyä leveämmällä naamalla, Jesse Niinimäki tullut baarissa vastaan vaikka seuraavana päivänä peli ja sitten nämä meidän kotiutukset on olleet niin valtavia pettymyksiä: Vesa Toskalan, Ville Kolppasen, Martti Järventien, Ville Koistisen ja Jyrki Jokipakan esitykset oli niin huonoja että jättivät totaalisen paskan maun suuhun. Tämän takia en lämpene enää niinkään sille että se pelaaja on ilves-taustainen koska se ei takaa vielä mitään.
Yhtä lailla joukkueesi voisi olla Lukko, tai Sport, osui Ilvekseen?
Montakohan tämän kauden nipusta muistat 40v päästä? Edes 5 vuoden?
Niin, mitä sitten? Paljon on elämässä sattumasta kiinni. Miten se kenenkään faniutta arvioi? Sen verran aikaa ja rahaa on palanut että side on syntynyt ja se on vahvempi kuin yksittäinen pelaaja tai utj. Sama juttu sinne. Jos olisit syntynyt Poriin, Raumalla tai Turkuun niin nyt vaahtoaisit jossain toiselle palstalla.
Kyllä minä viiden vuoden takaisesta joukkueesta aika monta muistan, en nyt ala tässä niitä luettelemaan.
Ilvesläisyys ja ydin katoaa täysin kannattamisesta.
Koskelan tultua toimistolle hävisi ensin omat ja kotimaiset ykkösveskat.
Nyt ulkolaiset palkkasoturit täyttäneet rosterin joilla ei mitään sydäntä Ilvekseen.
Kasvatit ja Tampere kadonneet ja kaiken huippuna muutamasta pelaavasta junnupelaajasta puolet tulee nekin Sveitsistä/Tsekeistä.
Minulle Koskela on riisunut Ilveksestä kaiken mistä ilvesläisyys rakentuu, enkä todellakaan ole ajatuksen kanssa yksin.
Minäkin olin 20 vuotta ihan samanlainen änkyrä. Syytin Manngardia ja shortsipoikia omasta pahasta olostani ja mietin että kuka toimistolta pitäisi kenkiä että homma muuttuisi. Monta iltaa tuli itkettyä itsensä uneen sen toivottomuuden kanssa että miksi minun rakastama seura on niin huonosti johdettu ja koko jääkiekko-suomen häpeäpilkku.
Kun se 7.2.2017 sitten tuli, oli se minullekin itsetutkiskelun paikka. Tämä voi olla se paras ja AINOA mahdollisuus muuttaa Ilveksen suuntaa ja se muutos ei tule jos ei ole myös itse valmis muuttumaan. Silloin päätin että nyt tämä iänikuinen valittaminen saa riittää ja mietin että mitä voin itse tehdä Ilveksen eteen sen sijaan että jatkuvasti odottaisin että joku muu tekee sen menestyksen minulle. Elämänlaatu on parantunut kyllä aika paljon kun asioita lähestyy positiivisuuden, ei yltiöpositiivisuuden vaan terveen kritiikin kautta. Suosittelen ihan kaikille.
Varmaan et ole ajatuksien kanssa yksin mutta ihmetyttää että miten voi vihata jotain yksittäistä ihmistä niin että oman seurankin etu menee sen edelle. Varmaan moni muukin on utj:ta kohtaan kriittinen enkä minäkään sitä virheettömänä pidä mutta ei taida montaa sellaista olla joka on iloinen Ilveksen tappiosta tai seuraa mieluummin Tapparan pelejä ihan vaan siksi että vihaa utj:ta niin paljon.