Voimaharjoittelu jääkiekossa on muuttunut radikaalisti niistä ajoista, kun Vellu Ketola ja kumppanit latasivat maksimit tankoon. Itse asiassa muutos on alkanut viimeistään 2000-luvulla ensin hiljalleen ja pelin vaatimusten muututtua selvästi nopeutta vaativaan suuntaan, on myös fysiikkaharjoittelun evoluutio kiihtynyt.
Voimaharjoittelun mestarismies ei välttämättä ole jääkiekkoon liittyvän fysiikkaharjoittelun mestarismies. Lisäksi voimaharjoittelun mestarismies ei välttämättä osaa siirtää oppejaan toiselle.
Se, että syy olisi vääränlaisessa fysiikkaharjoittelussa, on ihan samanlaista arvailua kuin meikäläisen näkemys; eli että kyseessä olisi ainakin osalla pelaajista puhtaasti jumi ja sen kautta annettu lepo. Sattumasta en ole maininnut sanallakaan, kuten ei kenenkään järkevän luulisi ajattelevankaan. Ei tässä hommassa voi sattuman varaan heittää mitään, vaan minun näkemykseni on se, että sattuman sijaan kyse on tietoisesta valinnasta; ainakin osa pelaajista huilaa, koska kroppa niin pyytää. Ja kroppa pyytää, koska ollaan vedetty tietoisesti kovaa, jotta oltaisiin keväälläkin kunnossa. Eli kyse olisi juurikin tuosta, mistä itsekin Tapparan kohdalla mainitsit: ei maata loukkaantuneina, vaan jumissa.
Boldaamaani kohtaan: pelaaja, jonka kanssa juttelin, kertoi, että hänen uransa aikana (2010-luvulla) kaikissa organisaatioissa on kyllä keskitytty yksilölliseen fysiikkaharjoitteluun, mutta missään sitä ei olla viety niin pitkälle kun Myrrän ja Näppilän Ilveksessä. Tämä on tosin vain yhden pelaajan näkemys, mutta silti sellaisenaan luotettavampi kuin kenenkään palstalaisen arvailut ja mutu-heitot.