Omaan silmään Sihvonen kyllä tunnistaa oireet, mutta aiheuttajassa menee ainakin osittain metsään. Tiivistäen, jos syy ja seuraus olisi niin voimakkaasti pelitavallinen, mitä Sihvonen väittää "kone" olisi yskinyt vielä voimakkaammin alkukaudesta verrattuna tähän päivään?
Sihvonen pääpointti on pelitavan muutoksessa, mutta sehän on prosessi, mikä on yleensä juurikin alussa vaikeaa ja ajan kuluessa kehittyy. Muutenkin mitä tekstiin tulee, niin Sihvosta lainatakseni menee tekstissään hieman kaksilla rattailla. Kääntäen vielä syksyllä hän kehui Ilvestä ja Pennasta, koska hänen mielestään oli tehty pelitapaan oikea ja toimiva muutos. Nyt heikolla hetkellä nämä nykyiset otteet pistetään tämän pelitavallisen muutoksen piikkin ja pitäisikin antaa pelaajille lisää vapauksia.
Ollakseen tässä jäljillä, niin periaatteessa pitäisi tietää se juurisyy miksi hävitään "energiassa" vastustajalle? Toisin sanoen se on vähän sellainen muna vai kana kysymys onko Ilveksen kiekoton peli hieman hengetöntä johtuen pelitavasta vai onko pelitapa seurausta siitä, ettei aktiivisempaan toteutukseen ole edellytyksiä?
Mitä esimerkkeihin tulee, niin Lancaster on esimerkkinä huono ja se, että jättää Palveen ohella mainitsematta Mäntykiven, niin kertoo heikosta seurannasta.
Kiekollisessa mielessä nämä luovuuden tappamiset pelitavan suhteen ovat isolta osin puppua. Kiekollisen pelaajan ratkaisuja ohjaa hyvin pitkälti vaistot ja miten hän tunnistaa erinlaiset tilanteet. Pelitavan tarkoituksena onkin auttaa häntä näissä ratkaisuissa, eikä niinkään ohjata. Jos näitä ratkaisuja lähtee valmentaja omalla "pelikirjallaan" ohjaamaan, niin ei sillä pitkälle pötkitä. Pennanen on myös tätä omissa puheissaan itse korostanut, eikä varmasti ole tässä asiassa kääntänyt kelkkaansa.
Toki edellä mainittu pätee lähinnä hyökkääjien ratkaisuihin ja pakeille saattaa omissa olla enemmän pelitavallista ohjeistusta avaamisen suhteen.