Vs: Antti Tyrväinen
Isossa kuvassa tässä Tyrväisen urheilun oikeusturvalautakunnalle tekemässä valituksessa on kyse paljon isommasta asiasta kuin keskenkasvuisten Ilves- ja Tappara-fanien välisestä nokittelusta.
Kaikista mahdollisista kotimaisista urheilulajeista juuri jääkiekko on pyrkinyt tavoittelemaan samankaltaista autonomiaa kuin ammatilaisurheilu Pohjois-Amerikassa. Sitä on vielä yritetty korostaa pseudotieteellisellä höpinällä "lajin sisäisestä eetoksesta" ja "jääkiekkoilun koodistosta", jota jääkiekkoon perehtymättömät "kukkahattutädit" eivät ymmärrä. Asiaan kuuluu, että niin eetoksen kuin koodistonkin sisältö venyy ja muotoutuu sopivasti kulloisenkin tilanteen ja tarpeen mukaisesti. Eetokseen kuuluu se, että vastustajaa voidaan vahingoittaa, ja koodistoon se, että vahingoittaja saa ennemmin tai myöhemmin turpaansa.
Autonomiaan taas kuuluu se, että laji käsittelee kaikki peliin liittyvät, etenkin lajin imagoon vaikuttavat, asiat itse ilman ympäröivän yhteiskunnan osallistumista. Niin Liiga kuin hokiväki ylipäätänsäkin pelkäävät kuin ruttoa tilanteita, joissa näistä asioista päättäminen annettaisiin normaalien yhteiskunnallisten instanssien käsiin. Siksi esimerkiksi Kovasen siviilikanne sovittiin aikoinaan kulisseissa.
Valittamalla Liigan oman kurinpitoelimen päätöksestä urheilun oikeusturvalautakunnalle Tyrväinen on avaamassa Pandoran lippaan. Sellaista tilannetta Liiga ei missään tapauksessa toivo, ja nyt on mielenkiintoista nähdä, millä tavalla tämä muokkaa suomalaisen jääkiekkoilun käytänteitä vai muokkaako mitenkään.
Saattaahan nimittäin olla, että hokiäijät ottavat (ainakin) vielä kerran torjuntavoiton. Kabinettien hämärissä tai toimiston käytävällä saatetaan esimerkiksi lyödä kättä päälle sellaisen herrasmiessopimuksen merkiksi, että Pandoran lipasta raottanutta pelaajaa ei saa jatkossa palkata mihinkään Liigan joukkueeseen. Esimerkiksi Joni Lehto voisi kertoa, mitä sellainen käytännössä merkitsee.
Parhaassa tapauksessa tämä tarkoittaa alkua sille kehitykselle, että jääkiekkokin aletaan mieltää osaksi järjestäytynyttä yhteiskuntaa, joka ei voi toimia yleisesti hyväksyttyjen normien ja sääntöjen vastaisesti. Lopputulemana jääkiekkoilun eetos ja koodisto paljastuisivat juuri siksi, mitä ne ovatkin, eli suhteellisuuden- ja todellisuudentajunsa kadottaneiden miesten keinoksi piilottaa omaksi sielunmaisemakseen luomansa huvin atavistinen ydin.
Luulenpa niin Liigan kuin Tyrväisenkin oivaltavan, että nyt käynnistetty prosessi sotii molempien osapuolten etua vastaan. Tuloksena lienee jonkinlainen kompromissi.
