Hakametsän jäähalli

Prophet sanoi:
Sekoittanet Nemirovskyn ja Burakowskyn? Nemirovsky pelasi Ilveksessä vasta 2000-luvun puolella.
Laajenna klikkaamalla

No tottahan toki, tästä maalista tietenkin kysymys. Nemirovsky oli kyllä myös varsin asiallinen seppä.



EDIT: Mitäs hemmettiä, nyt kun tämän näppiskämmin johdosta vähän googlailin, niin Burakovsky - siis nimenomaan Robert - on pelannut tällä kaudella Ruotsin Division 3:ssa Malmön IK Panternin riveissä
55-vuotiaana ja paukutellut kuuteen peliin tähän mennessä tehot 2+9. Lopetti ekan kerran 2012 pelattuaan sitä ennen jo Ruotsin divareissa, mutta tehnyt näemmä pari comebackia aikaisemminkin.

Valitettavasti rightiltä pelaa...

www.gp.se

Robert Burakovsky gör comeback – som 55-åring

Han har lovat att han aldrig mer ska spela hockey. Men nu gör Robert Burakovsky comeback – 55 år gammal. <br>– Jag har precis fått mig en utskällning av min fru Pernilla, säger Burakovsky med ett skratt till <a...
www.gp.se www.gp.se
 
Viimeksi muokattu:
Carabasin Markiisi sanoi:
No tottahan toki, tästä maalista tietenkin kysymys. Nemirovsky oli kyllä myös varsin asiallinen seppä.

Laajenna klikkaamalla

Tämä on jäänyt kyllä ikuisesti mieleen. Ensin karmea mekkala kun läpiajo, sitten huokaus ja saman tien halli räjähtää. Vieläkin tulee kylmät väreet, oli huikea peli.
 
Ensimmäisen kerran hallissa joskus ysärin alussa pikkumiehenä. Kausikortti D-päätyyn 11 kautta vuoteen 2009 asti, sen jälkeen oma urheilu-ura ja nykyään ilta/yöpainotteiset työt estänyt pääsemisen joka peliin. Nykyään suurin osa peleistä tuleekin katsottua telkkarista, mutta koitan päästä kuitenkin halliin ainakin 5 kertaa kaudessa. Yksittäisinä hetkinä jäänyt mieleen mm. raipen viimeinen peli, sekä samalta herrasmieheltä maali kärppiä vastaan viimeisellä sekunnilla (jonka pääsin näkemään aikas läheltä kun istuin eturivissä). Mieleen jäänyt myös muutaman puukätisen ja -jalkaisen pakin suoritukset: kivitalon kokoinen Matt Smith oli paineen alla omalla alueella eikä löytänyt syöttö- tai purkupaikkaa ja päätti ratkaista tilanteen ampumalla puolilämärin oman veskarin syliin, vieläkin muistan yleisön hämmennyksen ja helpottuneen huokauksen kun kiekko ei mennyt omiin. Sami "0+0" Helenius taasen ampui jonkin pelin jatkoajalla aivan karmean pommin ylärimaan ja vieressä olevat ihmiset mehuilivat suorituksella niin paljon, että olisi voinut luulla kiekon livahtaneen verkon puolelle. Viimeisenä vielä karvan alle parimetrisen Mike Wilsonin maaginen nousu omasta päästä vastustajan maalille, siellä se jääkaappipakastin eteni kävelyvauhtia ja veivasi sametinpehmeillä käsillä vastustajan viisikon täysin solmuun, veikö joltain jopa puikotkin? Harmi kun ei tullut maalia, olisi ollut ylivoimaisesti hienoin maali mitä olisin paikanpäällä todistanut näihin päiviin asti!
 
Random Hero sanoi:
Sami "0+0" Helenius taasen ampui jonkin pelin jatkoajalla aivan karmean pommin ylärimaan ja vieressä olevat ihmiset mehuilivat suorituksella niin paljon, että olisi voinut luulla kiekon livahtaneen verkon puolelle.
Laajenna klikkaamalla

Olin muuten samassa pelissä, taisi Ässät olla vastassa en muista tarkasti. Muistan tuon ylärimavedon elävästi kyllä.
 
Hienoa ollut lukea jokaisen omia muistoja Hakametsästä, joten kai se täytyy itsekin muutama sananen kirjoittaa.

Ensimmäistä kertaa olin Hakametsässä varmaankin neljän vanhana kaudella 07-08, tietenkin isäni mukana. Ensimmäinen muisto taitaa olla kyseiseltä kaudelta jostakin Bluesia vastaan pelatusta ottelusta, jossa legendaarinen Cameron Mann iski maalin. Sen jälkeen pelejä on ehtinyt kertyä melko monta, harmi vain että playoffien sijaan usein oli myös karsinnat kyseessä ja menestys Hakametsässä jäi lopulta vähäiseksi.

Kuten jo moni muukin täällä on todennut, on kyseinen paikka ollut kuin toinen koti. Yksi aikakausi päättyy tänään ja luonnollisesti itsekin paikan päällä. Kiitos upeista muistoista Hakametsä!
 
Onpa haikea fiilis, vaikkei ollut edes paikalla. Kävin jättämässä jäähyväiset Ilves-Hakametsä-yhdistelmälle aiemmin syksyllä.

Tajusin itse vasta tänään, että tavallaan tämä on myös suuremmassa kuvassa yhden yhtenäiskulttuuriin liittyvän aikakauden loppu. Hakametsä oli käsite, halli ajalta jolloin halli ei ollut kaupan millekään yritykselle. Se oli aina Hakametsä, läpi kaikkien näiden vuosien. Nyt sellaista identiteettiä ei enää voi halli saada, se on aikansa Uros Live, sitten ehkä Nokia Arena, sen jälkeen jotain muuta, ja vuosien saatossa monikaan ei enää edes muista, millä nimellä halli milloinkin historiassaan on toiminut. Se ei voi yleisesti olla enempää kuin "jäähalli". Tällaiselle nostalgiselle urheiluromantikkodinosaurukselle se on suuri harmi.
 
Ensimmäisiä kertoja jota muistaa hakametsässä taisi olla vuonna 1989 jollon Ilveksen pelaajalisensillä pääsi sisään muistaakseni kahdella markalla. Pääsi hakkaan pleksiä seisomakatsomossa kun Mike Hiltner pisti kiekon ylämummoon. Sitä ennenkin käynyt mutta ei niin muistoja ole.
 
Kiitos Hakametsä, kiitos Ilves ja kiitos kannattajat!

Yksi aikakausi on ohitse. Toinen alkaa, ja toivottavasti hyvin!
 
Vaikka tulos ei ollutkaan se parhain, niin oli kyllä mahtava lopetus. Osasto, "Nouskaa Hakametsälle" ja loppuseremoniat, puhdasta tyylikkyyttä, J'aime sanoisi ranskalainen.

Kyllä tuo tunne kuinka Hakametsän katto nousee vähintään muutamalla metrillä Ilveksen 1-2 ja 2-2 maalien jälkeen jää mieleen vielä vuosiksi. Juuri tuon tunteen takia sitä peleissä käy hallilla eikä katso niitä telkkarista.
 
Kyllähän tässä kyyneleitä tuli valutettua ja vasta siinä ottelun lopulla aikuisen oikeesti tajusin että en pääse enään näkemään Ilvestä Hakametsässä. Tällä hetkellä ottelun tulos ei jaksa enään kiinostaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu tai rekisteröidy vastataaksesi
Takaisin
Ylös