Hakametsän jäähalli

[Optimisti]

To 2.12.1999 - Pe 29.10.2021

Optimisti kiittää Suomen kauneinta!

Pistäkäähän halli täyteen mökää huomenna, niin pääsee Hakametsä sen jälkeen ansituille eläkepäiville (naapurin pelejä ei lasketa)!

 

[Fiksuilija]

Juhlallisuuksia on luvassa pitkin iltaa ja yleisön kannattaakin seurata seremoniat loppuun asti myös ottelun päätyttyä.

Yllä lainaus ilveksen sivuilta huomisesta ottelusta. Toki huomion keskipisteenä tulee olemaan ns. "hyvästien jättö" ja siirtyminen uuteen aikaan mutta olenko ainoa, joka unelmoi myös siitä, että hetki olisi mitä mainioin myös julkistaa jatkoja/joku uusi sopimus?

 

[jurgen]

Nyt vasta alkaa tajuta, että huomenna on viimeinen Ilveksen peli Hakametsässä. Siis viimeinen. Enpä oikein tiedä miten päin pitäisi olla ja huomenna se suru iskee väkisinkin. Taitaa olla kyyneleet läsnä allekirjoittaneella ja aika monella mulla, ellein jopa kaikilla 7300 katsojalla. Ainutlaatuista hetkeä saa todistaa, huhhuh!

 

[Okafani]

Tammikuu 1969 ja nyt marraskuu 2021, onhan siinä ollut matkaa ja unohtumattomia hetkiä.
Numeroista 1 ja 4 on saatu yhdisteltyä pelinumerot, jotka löytyvät jäädytettyinä hallin katosta.
Hakametsän historiaa kovien pelimiesten luomana ja Ilveksen ehdotonta huippua. KIITOS!

 

[Penkinlämmittäjä22]

Itsellä taival Hakametsässä on ollut hieman lyhyempi kuin joillain täällä, mutta kyllä siitä tosiaan toinen koti on muodostunut. Todella pahaa tekee se jättää taakse, vaikka tavallaan olen innoissani uudesta areenasta. Hakametsä on niin tuttu ja turvallinen, legendaarinen kiekkopyhättö. Tässä tällä viikolla sen on lopullisesti käsittänyt mitä perjantaina tuleman pitää. Olen miettinyt asioita kuten että tänään on viimeinen välipäivä Hakametsän aikana, viimeistä kertaa teen sitä ja tätä Hakametsän aikana jne.

Todella haikea mieli ollut oikeastaan koko viikon, ja huomenna varmasti tunteet pinnassa. Hieno ilta varmasti tulossa, vaikka en haluaisikaan vielä tuon pelin koittavan. Harmi ettei yhtään mestaruutta tullut Hakametsässä todistettua, siitä olen hyvin kateellinen naapureille.

Kiitos Hakametsä.

 

[janne68]

Olen nyt istunut 3 kautta D1 ja siinä on sitten harvinaisen mukavaa porukkaa ympärillä, heitä tulee ikävä kyllä.
1973 KooVee vs Ilves oli ensinmäinen otteluni Hakamettässä.
Sitten koulu iässä käytiin useasti ja ilmatteeks. Kun luokkakaverini isä oli järkkärinä.
Mummini asui Kalevassa ja sunnuntait olivat ihania. Ensin käveltiin ostamaan liput, sitten mummille syömään ja peliin ja mummille nukkuun.
Jään kaipaamaan Hakamettää.
Huomenna Hakamettä paita päällä ja hirvee kannustus.
Kiitos Hakametsä.

 

[IkuisestiILVES]

Ensimmäinen kosketus hakametsään oli luokkakaverin kanssa ala-asteella kun hän kysyi minua peliin mukaan. Pelistä en muista tuon taivaallista, mutta ai että kun halli oli hieno ja mystinen paikka. Maalivahtipatsas, lihapiirakan ja popcornin tuoksu, joku mies myi NHL-kortteja ja niitä kaverin kanssa ihailtiin. D2-katsomossa istuttiin ylimmällä rivillä ja muistan kuinka syötiin jotain hotrod-salmiakkeja. Jotain taidettiin vanhojen miesten mukana huudella tuomareille ja se vasta oli hienoa. Seisomakatsomossa oli vielä vanhat puu"penkit" ja täynnä porukkaa.

Kiitos vuosista hakametsä, palvelit loistavasti.

 

[jalkakynä]

1996 Candiens jätti Forumin ja siirtyi Bell Centreen. Toivottavasti jotain samaa on luvassa huomenna .

 

[Bobcat]

Taisi olla -82 tai -83 kun ekat matsit näin Hakametsässä. Liput pihan kioskeista jonottamalla. Päädyissä myyntipisteet, ei mitään kovin laajaa valikoimaa ollut, itse muistan lämpimän mehun ja kaakaon. Hinnat tiskin yläpuolella kirjoitettuna pieniin liitutauluihin. A-käytävällä nuori mies möi vihertävästä metallikärrystään limua, popcornia ja jäätelöä (taisi ehkä olla vähän myöhemmin tämä...). Savudonitsi katsomoa kiertämässä tupakansavusta.
Ilveksellä hienot violetit pelipaidat...
Ja sen jälkeen muutamia satoja matseja iloa ja surua, tunteita. Kiitos Hakametsä!

EDIT. Ai niin, tottakai myös legendaariset hallin ympärikiertämiset erätauoilla ja tuttujen moikkaamiset!

 

[Grinder]

Ysärillä kierteli jo sitten karkkitarjottimet ympäriinsä, ja oli tämä Koff-kanuuna ampumassa paitoja katsomoon. Paljon muistoja mahtuu tähän pyhättöön.

 

[Bobcat]

Ysärillä kierteli jo sitten karkkitarjottimet ympäriinsä, ja oli tämä Koff-kanuuna ampumassa paitoja katsomoon. Paljon muistoja mahtuu tähän pyhättöön.

Taisa olla ysäriä myös, kun Teris ja Mustis kiersi jäällä viskelemässä sarjakuvalehtiä katsomoihin...

 

[Janko]

Saapi nähdä mitä tunteita tulee esiin kun kolmannen erän summeri huutaa.

"Ei Konnaa jatkoajalle!"

 

[delorean]

Taisi olla -82 tai -83 kun ekat matsit näin Hakametsässä. Liput pihan kioskeista jonottamalla. Päädyissä myyntipisteet, ei mitään kovin laajaa valikoimaa ollut, itse muistan lämpimän mehun ja kaakaon. Hinnat tiskin yläpuolella kirjoitettuna pieniin liitutauluihin. A-käytävällä nuori mies möi vihertävästä metallikärrystään limua, popcornia ja jäätelöä (taisi ehkä olla vähän myöhemmin tämä...). Savudonitsi katsomoa kiertämässä tupakansavusta.
Ilveksellä hienot violetit pelipaidat...
Ja sen jälkeen muutamia satoja matseja iloa ja surua, tunteita. Kiitos Hakametsä!

EDIT. Ai niin, tottakai myös legendaariset hallin ympärikiertämiset erätauoilla ja tuttujen moikkaamiset!

Minäkin muistan ne punaiset päätykojut ja lihiksen/paistorasvan hajun...Todella tajuntaan palanut kokemus.

Ensimmäinen pelini taisi olla -88 vuonna Ilves-TPS mutta sen jälkeen tuli käytyä enemmän Tapparaa katsomassa kun isä oli siellä pelannut ja tunsi väkeä, ja kannusti tietenkin. Tupakki sauhusi katsomossa ja alakerrassa oli pubi, jonka portaikossa muistan kiipeilleeni.

Kannattajana ensimmäisiä pelejä kävin katsomassa enojen kanssa 93-94 kaudesta lähtien, ja yhtä heistä on myös kiittäminen että pääsin paikan päälle Gretzky all stars -peliin. Melkoisen epäuskoinen olo siinä pelissä, varsinkin kun olin innokas nhl-korttien keräilijä, kaikki idolit kerralla kehissä.

Hakametsässä tuli käytyä tiiviisti, kunnes asuinkunta vaihtui 2000-luvun puolivälissä, ja tänä päivänä ehtii nähdä enää pari matsia kaudessa paikan päällä. Silti, aina kun auton on jättänyt Jäähovin lähelle ja kävellyt hiekkatietä kohti D-päädyn ovia, on ollut se sama olo kuin pikkupojalla silloin 90-luvulla. Muistot jäävät elämään rakkaasta hallista, ihmisistä ja miljööstä.

Kiitos.

 

[Robert ja Nollakulma]

7.11.91 nähty Ilves-Tappara (5-3) oli ensimmäinen, joten muutamalla viikolla tuli 30 vuotta Hakametsässä täyteen. Tuosta ensimmäisestä matsista ei enää kovin isoja muistikuvia ole. Papan kanssa oltiin kahdestaan pelissä ja itsellä pikkupoikana järjetön Ilveksen kannatus päällä, mitä sitten pappa komppasi. Vasta jälkeenpäin sain tietää, että itse asiassa pappa kannatti Tapparaa, mutta halusi tietenkin fiilistellä peliä ensisijaisesti minun kauttani.

2000-luvun alussa oli kausia etten armeijan, sekä opiskelujen takia edes Hakametsässä käynyt. Taas viime vuosikymmenen aikana ennen muutosta tuli käytyä, mutta niin kuin kaikki tiedämme niinä aikoina "tuska" oli aika syvällä Hakametsän lehtereillä.

Nykyisen Ilveksen myötä on sitten sitouduttu entistä enemmän ja tuntuukin, että suhde vielä näillä omilla "vanhoilla päivillä" syvenee entisestään. Fani->kausikorttilainen->osakkeenomistaja->sponsori. Vaikka en enää nykyään pidä katsomossa sitä samaa meteliä, mitä se lapsi/nuori fani alussa, niin sisällä kiehuu yhtä laillä ja ehkä jopa enemmänkin kuin silloin.

Tänään jää Hakametsä taakse ja vaikka inhoksun ilkivaltaa, niin halu olisi kova napata ne "omat" tuolit mukaan pelin jälkeen. Eli siis, jos tänään tulee joku kyselemään löytyykö jakoavaita, niin se saatan olla minä.

Kiitos teille kanssa eläneet ja erityisesti Osaston ja sitä ennen olleet faniryhmät. Te siellä olette olleet aina niinä vaikeinakin aikoina antamassa sen mitä ei saa TV:n kautta.

Niin ja tietenkin kiitos Hakametsä. Hienoja muistoja jää, mistä parhaiten mielessä välierät Jokereita vastaan ja tietenkin Gretzky All-Stars. Noita kahta tuskin pystyy ohittamaan, mutta toivottavasti tänään päästään lähelle.

 

[TaikuriLuttinen]

Tänään sitten viimeistä kertaa, ensimmäinen taisi osua tuonne kaudelle 2001-02. Alkuun tuli käytyä harvemmin, mutta nyt on kausikortti ollut jo useamman vuoden ja ihan yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta kaikki pelit tulee käytyä. Paljon jää hyviä muistoja ja mahtavia tunteita, paljon jää ei-niin-hyviä muistoja ja harmitusta. Siitä päivästä kun itse alkoi Hakametsässä ei isompaa menestystä ole tullut, se harmittaa. Yhtä kaikki, kiitos Hakametsä!

Odottavaisin ja innostunein mielin sitä kuitenkin pelejä Ratamettässä. Hakametsässä ei oikein omana aikana koskaan lähtenyt, josko Uusi Ilves ottaisi sitten Ratamettän omakseen.

 

[KURITTAJA]

Viimeinen kerta Hakametsässä ja kyllähän tuo herkäksi vetää. Itse laskeskelin että karkeasti ottaen on tullut käytyä ~300 kertaa elämässäni. Ensimmäistä peliäni en muista mutta jälikäteen olen saanut kuulla sen olleen kaudella 2004-05 Jokereita vastaan. Pienenä poikana tuli isän kanssa käytyä hallilla aktiivisesti, mutta tuossa 2013-2017 ei tullut varmaankaan joillain kausilla käytyä peliäkään katsomassa. Kevään 2017 jälkeen kipinä syttyi taas ja nyt kolme kautta ollut kausarit putkeen. Hakametsästä innostukseni jääkiekkoon on alkanut ja rakas laji on suuri osa elämääni rakkasta seurasta puhumattakaan. Toivotaan että Legenda saa ansaitsemansa jääyväiset.

 

[Urho Kaleva Kekkonen]

Ja 3 pisteen voitolla jätettäisiin Hakametsän matsit sarjakärkenä (pistekeskiarvoahan nykyään pitäisi katsoa).
Tuollainen 3 pisteen voitto siis tilaukseen, kiitos.

 

[Carabasin Markiisi]

Saattaa olla kyllä jännä fiilis illalla. Itsekin 80-luvun lopulta hallilla käynyt, Ilveksen kanssa eletty ja kärsitty. Tiivistäähän se jotain tuon ajan menestyksestä, että paikan päällä Hakamettässä olen nähnyt yhden finaaliottelun ja neljä karsintasarjaa. Vaikka suurin osa Ilves-legendoista on liikkunut jäällä ennen omaa aikaani, kyllä sitä aika legendaarisia livenä nähtyjä Ilves-pelaajia mahtuu tuollekin aikajanalle: Jalo, Siltanen, Tammi, Helminen, Nieminen, Mäkelä, Measures, Lumme, Toskala, Majesky, Rask... ja monta muuta.

Parhaat muistot äkkiseltään tulevat mieleen kevään 1998 Jokerit-välieristä, jolloin hallissa oli hurja tunnelma ja sen mestaruudennälän aisti joka solullaan. Seuraavan kevään pettymys myös ikävän tuoreena mielessä ja ylipäätään tuon ajan HPK-peikon ansiosta kyseisen jengin konttaaminen aiheuttaa edelleen pientä positiivisuutta allekirjoittaneessa. Tunnetta on ollut myös noissa karsinnoissa, ekassa Jokipojat-kotipelissä oli pakko käydä yksin tempaisemassa olut heti ekalla erätauolla, kun kädet suunnilleen tärisivät nolla-nollan säilyessä taululla.

Yksittäisistä hetkistä muisti kaivaa Raipen nollakulmamaalin Rinteen taakse ja Cory Murphyn jatkoaikamaalin perään... vaiko sittenkin jonkun Stefan-Kariya-yhteistyön seurauksena Hurja-Hanneksen odottavaan lapaan päätyneistä kiekoista? Miten hyvältä tuntui, kun Miikka Männikkö latasi voittomaalin Tapparan verkkoon ajassa 59:55? Raipen ja Veskun klassinen karkaaminen läpiajoon Tapparaa vastaan alivoimalla? Pasi Huuran lämäri melkein puolesta kentästä SaiPan pönttöön kevään 1995 karsinnoissa? Burakovskyn Sulanderin taakse uittama limppu 1998?

Kyllähän tässä minuutteja laskee, että pääsisi duunista pois ja ehkä yhden huurteisen kautta hornankattilaan.

 

[Tuomas]

Ajattelin tulla jotain raapustamaan, mutta kuta kuinkin Carabasin Markiisi tuossa yllä sanasta sanaan kirjoitti omat ajatukseni ja henkilökohtaiset muistot, joten turha niitä lähteä toistamaan. Numero ykkönen ehdottomasti omalla kohdalla Raipen viimeinen ottelu ja sitä seurannut ainutlaatuinen tunnemyrsky.

Ottelua tässä jo odottelee, mutta yllättävän rauhallisin mielin. Varmaan vasta pelin jälkeen sitten iskee tajuntaan, että koko elämän ajan seurannut toinen koti jää unholaan.

 

[jäsen J]

Ekoja kertoja tuli käytyä vissiin joskus vuosituhannen vaihteessa, ei kyl muista että mikä peli

Omat hyvät muistot on Pronssi peli 2001. Ja sen jälkeen puolivälierä sarjat, vaikka ei jatkoon päästy. Raipen viimeiset pelit, paidat kattoon yms. Onhan niitä muistoja voitosta, karsintoihin.
Kiitos Hakametsä, vanhan rouvan aika jäädä "eläkkeelle" liiga peleistä.