Saattaa olla kyllä jännä fiilis illalla. Itsekin 80-luvun lopulta hallilla käynyt, Ilveksen kanssa eletty ja kärsitty. Tiivistäähän se jotain tuon ajan menestyksestä, että paikan päällä Hakamettässä olen nähnyt yhden finaaliottelun ja neljä karsintasarjaa. Vaikka suurin osa Ilves-legendoista on liikkunut jäällä ennen omaa aikaani, kyllä sitä aika legendaarisia livenä nähtyjä Ilves-pelaajia mahtuu tuollekin aikajanalle: Jalo, Siltanen, Tammi, Helminen, Nieminen, Mäkelä, Measures, Lumme, Toskala, Majesky, Rask... ja monta muuta.
Parhaat muistot äkkiseltään tulevat mieleen kevään 1998 Jokerit-välieristä, jolloin hallissa oli hurja tunnelma ja sen mestaruudennälän aisti joka solullaan. Seuraavan kevään pettymys myös ikävän tuoreena mielessä ja ylipäätään tuon ajan HPK-peikon ansiosta kyseisen jengin konttaaminen aiheuttaa edelleen pientä positiivisuutta allekirjoittaneessa. Tunnetta on ollut myös noissa karsinnoissa, ekassa Jokipojat-kotipelissä oli pakko käydä yksin tempaisemassa olut heti ekalla erätauolla, kun kädet suunnilleen tärisivät nolla-nollan säilyessä taululla.
Yksittäisistä hetkistä muisti kaivaa Raipen nollakulmamaalin Rinteen taakse ja Cory Murphyn jatkoaikamaalin perään... vaiko sittenkin jonkun Stefan-Kariya-yhteistyön seurauksena Hurja-Hanneksen odottavaan lapaan päätyneistä kiekoista? Miten hyvältä tuntui, kun Miikka Männikkö latasi voittomaalin Tapparan verkkoon ajassa 59:55? Raipen ja Veskun klassinen karkaaminen läpiajoon Tapparaa vastaan alivoimalla? Pasi Huuran lämäri melkein puolesta kentästä SaiPan pönttöön kevään 1995 karsinnoissa? Burakovskyn Sulanderin taakse uittama limppu 1998?
Kyllähän tässä minuutteja laskee, että pääsisi duunista pois ja ehkä yhden huurteisen kautta hornankattilaan.