Omat top 5(ehkä?) muistot Hakamettästä, jossa on tullut seurattua liigaa, mm-kisoja, kavereiden ja sukulaisten pelejä, a-junnujen pelejä, playoffeja ja muutama isompi keikkakin. On oltu istumassa, seisomassa, aitiossa, vippitiloissa ja käytävälläkin, kun muualle ei mahtunut.
1) gretzky all stars
2) fanikatsomon ja muiden seisomakatsomoiden puupenkit 90-luvulla, joiden vaneripohjaa poljettiin jalalla että sai enemmän ääntä. Erityisesti muistan katsoneeni sieltä jonkun ilves vs joku manchesterilainen joukkue. Vuotta tai syytä en muista. Chl?
3) raipen viimeinen
4) oma viimeinen liigapeli paikan päällä nähtynä juuri koronan kynnyksellä, kun ilves oli menossa menojaan. Are teki voittomaalin hifkiä vastaan kolmannen erän lopussa, ylivoiman lopussa, jolla varmistettiin pleijareihin kotietu.... joita ei ikinä tullut. Se mökä ja energia oli älytön.
5) Yleisfiilis. Pikkupojasta aikuiseksi. Tuhansia muistoja. Ahdas käytäväkierros ja tuttujen morjestelu. Alapesän kaljakatsomo. Ja mikä helvetti se oli, kun joskus (1997?) keskellä hallin käytävää oli seinät ja joku hemmetin vippitila?
Liikaa hyviä muistoja. Ikävä jää, olit ainutlaatuinen ja rakas.
Extrana vielä, viimeinen Ilves-Tappara. Vaikka seurasinkin kotoa, pelkät halliäänet päällä kovalla volyymillä oli lähes kuin olisi paikalla ollut. Joten top-listaan mahdutetaan vielä osasto ja älytön fiilis! Meillä on upea kulttuuri. Kiitos kaikille siitä!